Tärkeä kysymys. Etenkin sinulle, jolla on luontainen tapa asettaa omat tarpeesi usein viimeiseksi jos kaikelta muulta ehtii tai jaksaa. Tiedän, että olosuhteet voivat siihen pakottaa tai ainakin vaikuttaa vahvasti ja silloin sitä ehkä harvemmin pysähtyy miettimään. Ajan kuluessa huomaan, että mietin asiaa itse aina uudesta näkökulmasta ja opin itsestäni jotakin uutta.
Viime syksynä kun meidän nuorin aloitti ensimmäisen luokan, havahduin jälleen siihen kuinka aika on kulunut niin nopeasti. Kaikki lapset ovat nyt koululaisia ja oppivat koko ajan yhä itsenäisemmin tekemään asioita. Välillä huomaan pohtivani, mitä pitäisi tehdä kun tulee niitä hetkiä jolloin kukaan ei tarvitse tai pyydä mitään. Melko ristiriitaista kun miettii aikaa jolloin kaipasi sitä, että saisi edes hetken olla vaan tekemättä mitään. Arki muovaantuu jatkuvasti ajan kuluessa ja lasten kasvaessa. Toisinaan muutokset ovat niin hienoisia ettei niitä edes huomaa hektisen arjen keskellä ja välillä ajan kanssa ne pysäyttävät ajattelemaan asioita syvemmin.
Monesti voimattomuuden tunne saa herätettyä itsessäni syyllisyyttä ja huonommuuden tunnetta. Olen oppinut monessa asiassa olemaan armollisempi itseäni kohtaan, mutta se siinä onkin ettei se ajatusmalli pädekään automaattisesti joka asiassa. Automaatiolla tapahtuvat toimintamallit ja niiden löytäminen erilaisissa tilanteissa voi olla haastavaa. Miten ja mitkä asiat nousevat pintaan ja milloin? Miten ymmärtää ja korjata haitallinen ajatus- ja toimintamalli? Itse en tähän olisi pystynyt ilman apua ja voin sanoa, että yksi elämäni parhaimmista päätöksistä on ollut terapiassa käyminen.
Meistä kukaan ei voi välttyä elämän kolhuilta ja meillä jokaisella on haitallisia ajatus- ja toimintamalleja. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, halusimme tai emme. Toisille on helpompi ottaa niistä koppi, kun taas toiset eivät usko koko asiaan ja kieltävät sen itseltään tietoisesti tai tiedostamatta. Tähänkin kaikkeen on syy, miksi jokainen meistä reagoi omalla tavallaan. Koko elämä on muovannut meistä sen mitä tällä hetkellä olemme. Usein kuitenkin kuulee ettei menneillä asioilla ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Tunne siitä voi olla todellinen, mutta ei monestikaan vastaa todellisuutta.
Mitä minulle kuuluu? -On tärkeä kysymys meille jokaiselle.
Muistan joskus miettineeni, mitä kaikkea tekisin sitten kun aikaa on hieman enemmän. Viime aikoina olen nostanut mieleeni jälleen nämä ajatukset ja pohtinut olisiko nyt aika toteuttaa niistä joitakin. Me jokainen käytämme aikamme erilailla, mikä kenellekin parhaiten sopii, missäkin elämäntilanteessa. Nyt olen arjessa antanut hieman enemmän aikaa itselleni ja miettinyt mitkä asiat voisivat olla toisin. Pieneltäkin tuntuvat asiat ja muutokset voivat saada aikaan paljon.
Yksi haitallinen ajatusmalli itselläni on joskus ollut juuri se, että itsensä asettaminen aina viimeiseksi olisi jollain tapaa oikein ja epäitsekästä. Siksi itseymmärryksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääminen onkin ollut tärkeää. Se keventää huomattavasti elämää ja silloin pystyn olemaan paras versio itsestäni myös läheisilleni.♡
Lähetä kommentti