Liian henkilökohtaista?

 Hiljattain silmiini osui jälleen kommentti - Miksi pitää kertoa noin henkilökohtaisesta asiasta? Tällä kertaa kommentti ei ollut osoitettu minulle, mutta hyvin samankaltaisessa asiayhteydessä, läheisen menetys ja suru. Olen aiemminkin pohtinut tätä asiaa ja varmasti siitä kirjoittanutkin, mutta miksi tuollaista tarvitsee kysyä noin negatiiviseen sävyyn? Jokaisella meillä on omat rajamme ja on hyvin luontevaa, että ne ovat verrattain erilaiset. Mutta samalla voisi kysyä miksi yleensä sitten elämästä puhutaan yhtään mitään jos huomioisimme ihan jokaisen asettamat rajat koko yhteiskunnassa?

Kaikkea aina ei tarvitse ymmärtää, mutta toisen itselleen asettamaa rajaa ei tule kuitenkaan polkea. Jokaisella on syynsä miksi kertoa itsestään tiettyjä asioita ja mitä jättää kertomatta, mutta syyt siihenkään ei ole muiden asia ellei asianomainen niitä itse halua julki tuoda. Monesti olen törmännyt myös omakohtaisesti, siihen, että ihmisiä kiinnostaa "motiivit avautumiseen", mutta eivät kysy kuitenkaan sitä suoraan minulta itseltäni. Olen kyllä hyvin useasti tuonut esille syitä miksi kirjoitan ja puhun lapsen kuolemasta ja surusta.

Olen viime aikoina myös pohtinut, että miksi itse jään toisinaan jumiin tällaisiin kommentteihin. Sillä ei ole ollut koskaan merkitystä onko kommentin saaja minä itse vai joku minulle tuntematon. On vaikea ymmärtää negatiivista kommentointia etenkään tällaisessa asiayhteydessä. Tiedän, että onhan siihenkin jollain syynsä ja ymmärrän sen. On kuitenkin eri asia ymmärtää kuin hyväksyä. Olen pyrkinyt sisäistämään yhä enemmän sitä tosiasiaa, että esimerkiksi itseeni kohdistuva negatiivinen kommentointi ei kerro minusta vaan juurikin itse kommentoijasta ja hänen ajatusmaailmasta. Riittää, että itse tiedän miten asia oikeasti on. On myös minun valinta, miten otan kommentin vastaan. 

Meillä kaikilla on tässäkin asiassa paljon eroavaisuuksia. Moni asia on vaikuttanut siihen miten kukin otamme vastaan meihin kohdistuvaa negatiivista kommentointia. Annammeko sen vaikuttaa meihin ja kuinka laajalti tai syvästi. En kuitenkaan missään nimessä tarkoita tästä puhuttaessa, että kenelläkään olisi oikeutusta puhua toisilla miten haluaa ja se täytyisi vain itse kestää. Tämä pätee myös toisinpäin. Jos minun kokemus ja siitä kertominen herättää lukijassa niin negatiivisia tunteita, että hän päätyy kommentoimaan ja tuomaan sen julki, on taustalla todennäköisesti jotain ihan muuta. Jotain mikä ei millään tavalla edes liity aiheeseen. Tällöin se ei ole minun vastuulla, mitä tunteita se herättää hänessä.

Pysähdytkö sinä miettimään miksi jonkun toisen tekeminen herättää sinussa niin vahvoja tunteita? Onko kyse oikeasti juuri siitä vai pohjimmiltaan jostain ihan muusta? Toisinaan on vaikea tavoittaa asioita, mitkä triggeröi ja saa aikaan tunteita, jotka eivät liitykään itse asiaan. Ne monesti ovat niin nopeita ja automaattisia ettei niitä itse edes kerkeä huomaamaan ellei niitä ala tosissaan pohtimaan syvemmin. Niiden ymmärtäminen voi viedä pitkänkin aikaa eikä kaikkea pysty itsenäisesti edes löytämään.

Itseäni on aina kiinnostanut paljon miten ihmisen mieli toimii ja on yhteydessä kehon kanssa. Itsensä ymmärtäminen auttaa ymmärtämään monesti myös muita ja toisinpäin. Itseään voi kehittää ja oppia ymmärtämään loputtoman paljon koska emme tule koskaan olemaan valmiita tässä elämässä. On mielenkiintoista mitä kaikkea taustalla voi olla, miksi päädymme toimimaan tietyin tavoin. Usein sanotaan, että nykyään kaikesta aina joku pahoittaa mielensä. Onko se todellisuudessa näin vai onko taustalla jotain enemmän kuin vain paha mieli? Toisaalta ihmisillä voi olla tapana ajatella myös niin, että jokin selkeä käsillä oleva asia on syyseurausta miksi itse käyttäytyy tietyllä tavalla tai jokin herättää vahvoja tunteita. Tavanomaista on laittaa asioita nopeasti esimerkiksi stressin ja väsymyksen syyksi tai kaivaa esiin jokin pintapuolinen syy, enkä väitä ettenkö näin olisi tehnyt itsekin.

Joskus olen itse voinut vain todeta, että asia nyt vain ärsyttää ja siksi pintaan nousee tunne X jne. Tunteessa ei välttämättä edes halua pohtia asiaa tarkemmin. Onneksi siihen voi palata aina myöhemmin uudelleen ja ajan kanssa voi oppia tunnistamaan ja reagoimaan eri tavoin vastaavissa tilanteissa. Vanha hyvä neuvo on, että jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Miksi siis kohdistaa negatiivisuutta toiseen jos hän ei asiansa kanssa edes liity omaan pahaan oloosi tai kokemukseesi? Tätä voisi miettiä, kun seuraavan kerran joku tai jokin saa sinussa nousemaan vahvoja tunteita. 

FB Art LilyKristin I M.Hartikainen

@m.hartikainen

@hartikainen.media.visuals