Äitienpäivä - Ilman rakkautta ei olisi surua

Kuinka monesti olenkaan miettinyt, olisiko helpompaa jos äitienpäivää ei vietettäisi lainkaan. Surun tunteet nousevat pintaan kovalla voimalla ja ovat todella ristiriitaisia sen kanssa, että samalla tunnet suurinta kiitollisuutta ja onnea äitiydestä. Monta vuotta on jo mennyt niin etten tiedä miten tulisi toimia oikein ja todennut ettei sellaista ehkä ole olemassakaan. Jokainen tapa voi olla yhtä oikea. 

Sanotaan, että ilman suurta rakkautta ei olisi myöskään suurta surua. Voisiko tätä enää tämän paremmin ilmaista, niinhän se on. Rakkaus omaan lapseen ei katoa koskaan. Lapsen kuolemasta ei koskaan selviydy tai pääse yli, mutta on lohdullista ettei tarvitsekaan. Ei ole olemassa päätepysäkkiä, jolloin surun pitäisi olla ohi ja sinun tulisi olla ajoissa nousemassa sen kyydistä pois ja jatkaa elämää melkein kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

Liian monesti surun kohdannut ihminen kuulee hyvinkin pian, että olisi aika mennä eteenpäin. Alkuun jo se, että herää jokaiseen seuraavaan päivään näin kokonaisvaltaisen surun kanssa on vaatinut paljon. Älä kehota menemään eteenpäin, koska sitä jokainen lapsensa menettänyt varmasti yrittää kaikin voimin jokaikinen hetki. Jokainen löytää ajallaan tavan, jolla oppii elämään asian kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö enää puhuisi kuolleesta lapsestaan tai toisi tapahtunutta esille. Tästä ei voi myöskään olettaa, muuta kuin sen, että useimmille se on tapa pitää kuolleen lapsen muistoa yllä ja halu puhua rakkaasta lapsestaan. Lapsikuolemaperheissä on myös tavallista, että kuollut lapsi ilmenee puheissa arjen keskellä, eikä välttämättä aina erotu sen enempää tässä yhteydessä vaan kulkee siinä mukana.

Äitienpäivä on yksi niistä päivistä, kun tunteet nousevat pintaan voimakkaasti. Välillä tuntuu, että jopa pelkään lähestyvää äitienpäivää. Päivät ennen äitienpäivää ovat itselleni ehkä niitä raskaimpia ja olen huomannut, että itse äitienpäivä voi mennä jo hieman kevyemmin. Tuntuu kuin suru ja ikävä nousisi ennalta jotta voisin keskittyä varsinaisena päivänä iloitsemaan yhdessäolosta elävien lasten kanssa. Tänä vuonna kävimme jo päivää ennen istuttamassa uudet kukat tyttäremme haudalle ja sytytimme kynttilän. Halusin, että äitienpäivä olisi myös melko tavanomainen päivä. Toki aamulla lapset tulivat herättämään, antoivat tekemiään kortteja ja kahvi oli valmiiksi kaadettuna. Tämä on aina se koko päivän paras hetki. Tiedän, että lapset odottavat myös herkkuja kun on erityinen päivä, mutta tein miehelle toiveen, että vain jotain pientä. Myös siksi, että kävimme mummulassa edellisenä päivänä jo herkuttelemassa.

Lasten tekemät kortit ja askartelut on aina niitä kaikkein rakkaimpia lahjoja. Ne ovat muistoja, mitkä laitan tarkoin talteen ja niitä on ihana katsella jälkeenpäin aina uudelleen.

Pöytään oli katettuna täytettyjä patonkeja ja kahvia sekä jälkiruoaksi jäätelöä, johon sai jokainen itse valita lisukkeet. Myös alkoholiton Lehtikuohu oli nostettu pöytään. Mies oli myös huomioinut ihanasti sen, että pullo oli jätetty avaamatta ja avattaisiin vasta jos se itsestäni tuntuu hyvältä. Kuulostaa ehkä pieneltä asialta, mutta itselleni sillä oli suuri merkitys.

Hieman päivemmällä lähdimme koko perhe yhdessä luontoon kävelemään Tampereen pyynikille. Siellä tuli käveltyä metsässä useampi kilometri ja ihasteltua luontoa sekä kauniita maisemia järvelle. Erityisesti mieleen jäi nämä ihanat oravan poikaset, joita oli useampia leikkimässä puissa.

Pysähdyimme kotimatkalla vielä Tampereen epilään. Sieltä löytyy vanhan roomalaisen kylpylän rauniot, joita emme olleet aikaisemmit vielä käyneet katsomassa. Alue ei ole kovin suuri, mutta erittäin mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen. Ehdottomasti kuitenkin varovaisuutta mikäli alueella liikkuu. Osassa rakennelmia on suuri sortumisen riski, joten niiden alle tai sisälle ei tule mennä.

Kiitos vielä rakkaille ihanasta äitienpäivästä.♡

FB Art LilyKristin I M.Hartikainen

@m.hartikainen

@hartikainen.media.visuals

www.hartikainenmv.fi