Meillä on ollut joka joulu perinteenä tehdä kranssi havuista, tyttäremme haudalle. Se on ollut itselleni tärkeä, konkreettinen tapa käsitellä surua ja ikävää joulun alla. Vuodessa on useita merkityksellisiä ajankohtia ja joulunaika on yksi niistä, mikä nostaa voimakkaasti tunteita pintaan. Joka päivä tyttäreni on mielessäni, ei ole päivääkään etten olisi häntä ajatellut. Joulu mielletään erityisesti lasten juhlaksi ja sitähän se meillekin on. Ollaan yhdessä perheen kesken, nautitaan lasten ilosta ja riemusta.
Tällaisina hetkinä suru nousee ilon rinnalle. Samaan aikaan on iloinen ja onnellinen, mutta kuitenkin niin surullinen ja raastava ikävä ahdistaa. Tähän ei koskaan tule tottumaan, mutta on kuitenkin helpottavaa, kun tietää jo useamman vuoden takaa, millaisia tunteita joulu itsessä herättää. Niihin osaa siten jo varautua ja suhtautua lempeämmin.
Kaikki tunteet ovat sallittuja joulunakin, kuten vuoden jokaisena muunakin päivänä. Suru ja ilo kulkevat käsikädessä, eikä kumpikaan vie tilaa toiselta. Tämän ymmärtäminen on auttanut itseäni hyväksymään paremmin sen tosiasian, että tällainen meidän joulu on.
Huomenna on jouluaatto. Käymme aattona tyttäremme haudalla aamupäivästä, viemässä kynttilöitä ja laskemassa kranssin. Meidän tytöt halusivat vielä koristella siskon hautakynttilät huomista varten valmiiksi, erilaisilla jouluisilla tarroilla.
Tulipa kaunis. Rauhaisaa joulua teille!
VastaaPoistaAika koskettavaa, myös nuo siskojen liimaamat jouluaiheiset tarrat kynttilässä.
VastaaPoistaTodella kaunis kranssi :)
VastaaPoistaIhanaa ja energistä uutta vuotta teille!
Ihanasti toteutettu käsityö!
VastaaPoistaOikein mukavaa uutta vuotta sinullekin!