Tänään päivälleen neljä vuotta sitten kirjoitin elämäni ensimmäisen blogipostauksen. Tuolloin en tiennyt mitään bloggaamisesta tai edes ollut lukenut blogeja ellei sitten paria satunnaista ystävien lähettämää postausta sitten lasketa.
Alunperin ajatukseni oli perustaa blogi taiteelleni, jossa jakaa siitä kuvia. Olen aina lapsesta asti rakastanut myös valokuvaamista ja kannoin kameraa aina mukana. Ensimmäinen kamera oli se, jonka sisälle laitettiin filmirulla. Eikä kuvien onnistumisesta tiennyt, kuin vasta filmin kehittämisen jälkeen, kun kuvat sai käteen. Aina piti ottaa monta samanlaista kuvaa, jotta edes joku olisi mahdollisesti onnistunut eikä olisi valottunut tms.
Muistan, kun tuli ensimmäiset digikamerat ja sain sellaisen joululahjaksi, se oli niin hienoa. Kuvat sai nähdä heti ja poistaa ne epäonnistuneet.
Kun liityin facebookiin noin 10 vuotta sitten aloin lisäämään kuvia sinne. Nyt kun ajatuksena oli kokeilla blogin kirjoittamista, tämä oli myös mainio paikka jakaa niitä lukuisia ottamiani kuvia. Tästä lähti sitten ajatus alkaa ohessa kirjoittamaan omasta elämästä.
Kirjoittamisesta tuli myös hyvä tapa käsitellä vaikeitakin asioita, jakaa ajatuksia ja vertaistukea. Saan viestejä postauksista, joita olen julkaissut näiden neljän vuoden aikana. On postauksia, joita on luettu, ja luetaan edelleen joka päivä vaikka julkaisusta on vuosia aikaa. Näiden postausten kohdalla erityisesti tiedän tehneeni oikean ratkaisun, että olen jakanut kokemukseni avoimesti. Jos edes yksi lukija on saanut vertaistukea ja voimaa asian kanssa, on avoimuus ollut sen arvoista.
Alkuun sain myös viestejä miksi pitää avautua ja kertoa omia yksityisiä asioitaan kaikille. Miksi ei, jos siitä voi olla apua myös muille. Itse olen kokenut vertaistuen suurena voimavarana riippumatta aiheesta tai asiasta. Siksi, että olen saanut siitä itse voimaa, haluan jakaa sitä myös eteenpäin. Elämä ei ole vain kaunista kiiltokuvaa vaan elämässä on myös se ruma ja nurja puoli. Miksi näyttäytyä itselle tai muille harhaan johtavasti ja näyttää vain se parempi puoli elämästä.
Joissakin postauksissa mennään todella syviin vesiin ja toisissa taasen on kevyttä hömppää ja elämän parhautta. Liian usein koetaan riittämättömyyttä tai huonommuuden tunteita itseään kohtaan, etenkin tänä päivänä. Kukaan ei ole parempi tai huonompi toistaan. Meillä kaikilla on erilainen elämäntilanne ja vaihe juuri nyt. Miten voisimmekaan tehdä kaikki samaa ja samanlailla. Meillä jokaisella on omanlainen ja omannäköinen elämä. Jokaisella meistä on myös elämässään molemmat puolet, niin hyvät kuin huonot, ei verrata itseämme muihin.
Blogin myötä olen myös saanut tavata ihmisiä, joita muutoin en ehkä olisi koskaan tavannut. Olen saanut ja antanut vertaistukea. Päässyt mukaan erilaisiin upeisiin projekteihin. Ja jotta ei nyt menisi liian hyväksi niin olen saanut myös täys laidallisen paskaa niskaan somessa ja netissä, postauksiin ja haastatteluihin perustuen.
Tässä kohden haluan kiittää kaikkia lukijoita ja someseuraajia näistä vuosista, sekä tietenkin yhteistyökumppaneita, KIITOS♡
Paljon on opittu neljän vuoden aikana ja paljon on vielä opittavaa.
Jatketaan matkaa yhdessä eteenpäin!♡
Kuva Harri Vallius
Meikki ja hiukset TIK Salonki
Paljon onnea blogillesi :) 4 vuotta on iso ikä :)
VastaaPoistaPaljon onnea neljästä vuodesta. Mielestäni on todella tärkeää, että uskalletaan niistä vaikeistakin asioista omilla kasvoilla kertoa <3
VastaaPoistaIhanat kuvat ja sulla on kiva blogi :)
VastaaPoistaOnneksi olkoon neljästä vuodesta! <3 Täällä tulee kesällä 10 vuotta, hurjaa miten nopeasti aika menee :D
VastaaPoistahttps://www.hennam.fi/