Kivut vei sairaalaan

Tässä syy, miksi viime kirjoituksesta venähtikin vähän pidempi väli. Hieman ennen joulua alkoi alaselkä kipuilu, joka jatkui päivittäisenä ihan näihin päiviin asti. Minulla on alaselän skolioosia ja olen alaselän satuttanut myös työtapaturmassa aikoinaan. En siksi juuri välittänyt kivuista ja jatkoin tavallisia toimia, kuten aina. Kunnes sitten kivut yltyivät viime sunnuntaina niin koviksi, etten enää pystynyt liikkumaan. Paikallaan makaamalla, kivut olivat ihan kohtuu siedettävät, mutta pienessäkin liikkeessä, ylösnoustessa tai istuessa kivut yltyivät todella koviksi. Ajattelin kuitenkin sinnitellä sinne seuraavaan aamuun, koska en halunnut mennä odottamaan moniksi tunneiksi päivystykseen.

Heti seuraavan päivän aamuna lähdin oman kunnan päivystykseen, josta sain ensimmäiset kaksi pistosta ja odotin onnellisena, että kivut pian helpottuisi. Toisin kävi kuitenkin vielä kolmannen, vahvemman kipupiikin jälkeen. Sama kuin en olisi mitään saanutkaan, apu niistä oli täysi nolla. Seuraavaksi röntgen ja labrat. Ei mitään.

Seuraava pysäkki oli Taysin ensiapu ja pääsin siellä onneksi petipaikalle heti. Muutaman tunnin odottelun jälkeen sain kipulääkkeitä, joista ei taaskaan ollut mitään apua. Vasta keskiyöllä sain ensimmäisen kipulääkkeen, josta oli vihdoin apua. Samoihin aikoihin sain siirron Hatanpään osastolle kivun jatkohoitoon. Yön nukuin kohtalaisen hyvin ja kivut oli hyvin siedettävät.

Seuraavana päivänä kipu oli hyvin saatu hallintaan ja sain luvan kotiutua, uusilla "kotilääkkeillä". Tarvittaessa pääsisin takaisin osastolle, omalle kunnalle. Oli ihanaa päästä kotiin, mutta samalla hieman hirvitti jos kovat kivut palaisi.

Kotiin tullessa huomasin, että olin jättänyt puhelimen laturin osastolle ja soittelin perään. Sieltä se löytyi ja ihana hoitaja sanoi asuvansa samalla suunnalla, että voisi tullessaan tuoda sen lähistölle. Annoin hoitajalle vielä pienen kiitoksen mieheni mukana.♡

Edelleen kipuilen, mutta kohtuullisesti ja tunnen pärjääväni kotona ihan hyvin. Tosin koen lääkkeistä ihan järkyttävää väsymystä, mikä on todella turhauttavaa. Toivottavasti tämä menee pian ohi.

Ihanaa viikonloppua! ♡