Tyttäreni kuolemasta nyt kuusi vuotta.

Tänään on kulunut tasan kuusi vuotta kuolemastasi. Kuusi pitkää vuotta suurta surua, rakkautta ja ikävää. Muutamaan vuoteen kukaan ei ole enää kysynyt, olenko päässyt yli sinusta, sinun kuolemastasi. Kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät myös etten tule koskaan pääsemään yli. Ettei sellaista ole, joka pääsisi yli lapsensa kuolemasta. He tietävät, että olen joutunut opettelemaan sen uuden elämän. Elämään sen asian kanssa ettei sinua ole täällä. Kesti aikansa, että pystyin hyväksymään, ettei tämä ole vain pahaa unta, hyväksymään etten sinua saa takaisin.

Opettelen vieläkin elämää ilman sinua vaikka paljon olen jo oppinut.

Joka vuosi on päiviä, jolloin koen surun ja ikävän todella raskaasti. Läheisimmät ihmiset tietävät myös sen, eivätkä ihmettele jos en vastaa heidän yhteydenottoihinsa. On päiviä, jolloin suru ja ikävä nostaa päätään aivan yllättäen. Se voi viedä hetken, päivän tai viikosta kuukauteen. Sille ei ole määritetty minkäänlaista aikaa eikä se kysy sopisiko se hetki minulle. Se tulee silloin kun tulee, enkä siihen itse pysty vaikuttamaan.

Vaikka on nämä hetket, voin silti samaan aikaan tuntea suurta rakkautta tähän enkelilapseen ja samaan aikaan olla hänestä kiitollinen vaikka yhteinen aikamme jäi kovin lyhyeksi tässä maailmassa.

Vielä tulee aika, kun saan sulkea sinut syliini uudelleen. Ilman uskoa tähän, en tiedä miten olisin tullut tähän asti.

Jo kaksi kuukautta sitten aloin taas tuntemaan surun ja tuskan yhä kovemmin. Nämä heinäkuun päivät alkoivat lähestymään. Siitä asti olen kipuillut enemmän kuin hetkeen. Paljon olen miettynyt millainen olisit nyt. Kuinka paljon haluaisinkaan sulkea sinut syliini edes vielä kerran ja kertoa kuinka paljon sinua rakastan. Ehkä vielä sitten joskus.

Huomenna on sinun syntymäpäiväsi, olisit kuusi vuotias. Syksyllä olisit jo esikoululainen. Tiedän jo nyt kuinka pahalta minusta tuntuu, etten ole sinua silloin saattamassa sinne. Elämässä tulee aina olemaan hetkiä, jotka jää meiltä kokematta. Yritän kuitenkin aina muistaa ne hetket, kun olit vielä sydämeni alla. Sen yhteyden ja rakkauden. Sen ensimmäisen ja ne viimeiset kerrat, kun sain pitää sinua sylissä ja suukottaa. Nähdä miten kaunis ja täydellinen olitkaan. Ne muistot ovat kultaakin kalliimpia ja niitä ei kukaan voi minulta ottaa pois.

Lainattu lapsi

Lainaan sinulle lapseni hetkeksi, Hän sanoi.
Rakastaaksesi häntä hänen eläessään
ja surraksesi häntä, kun hän on kuollut.

Lupaatko pitää hänestä huolta puolestani,
kunnes minä kutsun hänet takaisin?
Hän tuo sinulle iloa kauneudellaan,
jos hän viipyy luonasi hetken.
Hänen muistonsa lohduttaa sinua surussasi.

En voi luvata, että hän viipyy kauan,
sillä kaikki palaavat maan päältä.
Mutta siellä alhaalla on opittava jotakin, 
haluan tämän lapsen oppivan.
Olen etsinyt maailmasta
kaikkialta hyvää opettajaa 
ja olen valinnut sinut.
Lupaatko rakastaa häntä koko sydämestäsi?
Äläkä ajattele vain työtä.
Äläkä vihaa minua, 
kun otan hänet takaisin.

Kuvittelin kuitenkin heidän sanovan:
Rakas Herra, tapahtukoon sinun tahtosi.
Lapsi tuottaa niin paljon iloa,
että antaudumme tuskaan.
Suojaamme häntä hellyydellä,
rakastamme niin kauan kuin voimme.
Olemme ikuisesti kiitollisia onnesta,
jonka tunnemme.
Mutta enkelit kutsuivat 
häntä ennen aikojaan.

Kestämme urheasti surun
ja yritämme ymmärtää.

-Helena Heamshaw, suomentanut Ritva Lehtiö- 

Nyt kuljet perheemme mukana puheissa, ajatuksissa ja sydämessä. ♡

Sinua rakkaudella ikävöiden
Äiti, isä, veli ja siskot


Art Lilykristin I M.Hartikainen

@m.hartikainen

@kristins.home