Aika ajoin tämä sama aihe nousee esiin milloin missäkin, niin lehdissä kuin jonkun omakohtaisena kokemuksena vaikkapa somessa. Nyt puhutaan juurikin siitä rahallisesta ja materiallisesta perinnöstä.
Aiheeseen perintö tuntuu liittyvän lähes poikkeuksetta se, että siitä riidellään enemmän tai vähemmän ja joskus jopa oikeudessa asti. Toki onhan niitä, kun asiat menee riidatta, mutta nämä on jäänyt erityisesti mieleeni.
Olen miettinyt asiaa jonkin verran enemmän viimeisten vuosien aikana ja olen edelleen sitä samaa mieltä siitä, että suurempi perintö pitäisi olla täysin riippumaton rahasta tai materiasta. Mutta miksi ihmeessä se on jollekin niin tärkeää. Ymmärrän, että jollekin se tottakai voi olla elämää muuttava ja hyvä suunta vaikka uuteen elämään. Se on hienoa.
Sitten on taas he joilla asiat ovat ihan fine, mutta silti sitten tilaisuuden tullen otetaan kaikki mitä irti saa ja tapellaan jopa oikeudessa saakka siitä vanhasta senkistä. Tämä on nyt tällaista omaa pohdintaani enkä missään muodossa sano, että mielipiteeni on ainoa oikea. Kuitenkin olen itse sitä mieltä, että he jotka ovat rahansa ansainneet elämänsä aikana, ovat myös täysin oikeutettuja nauttimaan niistä ja elämästä.
Vanhempana tietenkin olisi hienoa jättää omille lapsilleen perinnöksi myös sitä varallisuutta, mutta en odota tätä kuitenkaan vaikkapa omilta vanhemmiltani. Elämästä pitää voida nauttia eikä vain ajatella mitä jättää joskus aikanaan varallisuutta jälkeensä.
En kiellä etteikö vaikkapa tällainen perintö poistaisi murheita elämästä, mutta enemmän uskon perintönä saatuihin oppeihin elämästä ja tuesta elämäni vaikeimpina hetkinä. Niiden puuttumista ei voisi korvata edes rahalla.
Jokaisella tapaukselle on oma tarinansa, hyvine ja huonoine puolineen. Mistä alunperin on tullut ajatus perinnön annosta ja miksi se edelleen on niin vahvana esillä. Tottakai on ilmeistä, että perinnön saa, mutta se, että sen antamista varten tehdään koko elämä työtä ja säästetään nauttimatta itse niin kovin paljoa.
Elämä on ainutkertaista ja muistuttelen itsekin aina, että muistakaa oikeasti nauttia elämästä.
Niin pienistä kuin suuristakin asioista.
Itse olen sanonut suoraan äidilleni, että myy asuntonsa ja lähtee kiertämään maailmaa. Hän on sen ansainnut. Hänen kuuluu nauttia niistä rahoista, jotka on kovalla työllä tehnyt.
VastaaPoistaKunhan ei velkoja jäisi perillisille niin hyvin mielestäni menee. <3
VastaaPoistaHyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta. Sitä on kuullut sen verran kauheita tarinoita
VastaaPoistariitelevistä perinnönjaoista ettei edes voi uskoa mistä kaikesta perilliset
ovat keskenään edes tapelleet. Ymmärrän, että tilanteessa voivat tunteet kuohua
mutta joku raja jokaisella pitäisi olla. Olen samalla linjalla kanssasi, että
kyllä ne henkiset arvot ovat tärkeämpiä kuin raha ja maallinen omaisuus.
On ikävää, että jotku riitelevät perinnöstä ja ajautuvat perheriitoihin. Eikö perhe ole juuri se mistä tulisi pitää kiinni, ei materia.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että elämästä täytyy nauttia, eikä mennä sen mukaan että pystyykö jättämään jotain lapsille. Kiitos pohdinnasta. Meidän esimerkiksi pitäisi tuo testamentti kohta selvittää. Se on jo vuosia ollut mielessä.
VastaaPoista