Vasta alkuviikosta havahduin siihen, että tänä sunnuntaina on äitienpäivä. Tiesin sen olevan lähellä, mutta en kuitenkaan ihan näin lähellä vielä. Aika on mennyt koko ajan jotakin tehdessä. Tiivis yhdessä olo koko perheen kanssa pitää kiireisenä ja sen lisäksi meillä jatkuu edelleen tämä asunnon seinien maalausprojekti.
Ajattelin, että ehkä tänä vuonna selviäisin äitienpäivästä ihan hyvin, mutta kuinka väärässä sitä taas olin. Nyt päivää ennen äitienpäivää olo on todella ahdistunut ja yritän pitää itseni edelleen kiireisenä, jotta saisin muuta ajateltavaa. Kunnes pysähdyn ja annan periksi, koska ei tätä oloa pakenemalla voi vaimentaa. Tiedänhän minä sen.
Tämä on minun 12.sta äitienpäivä, joista viimeiset kuusi, on ollut todella erilaisia. Lapsen kuoleman jälkeen on tämä yksi niistä päivistä, joka saa aikaan todellisen tunteiden vuoristoradan. Suurta rakkautta, iloa ja kiitollisuutta, mutta myös suurta surua ja ikävää.
Suurin haaveeni elämältä on käynyt toteen, äitiys. Myös suurin pelkoni on käynyt toteen, oman lapsen kuolema. Olisinko mielummin valinnut lapsettomuuden vai äitiyden jos olisin voinut ennalta tietää, miten tulee käymään. Jokainen syliin saatu lapsi on siunaus ja vielä suurempi siunaus on saada pitää se tässä elämässä. Uskon kuitenkin, että tulen vielä tapaamaan pienen enkelilapseni, kun sen aika on. Vielä koittaa aika, kun saan pitää lastani jälleen sylissäni.
Siihen asti voin vain muistella ensimmäistä ja sitä viimeistä kertaa, kun pidin sinua sylissäni. Tämä kaikki muutamien tuntien sisällä. Voin vieläkin tuntea pienen painon tunteen käsivarsillani, kun sinua syleilin ja muistan vieläkin tuoksusi, ja kuinka kauniilta näytit. Etkö ollut valmis tähän maailmaan? Jätit kuitenkin ikuisen jäljen sydämeen, mieleen ja kehoon. En unohda sinua koskaan.
Olen kiitollinen, että voin seurata kolmen lapseni kasvua, olla lähellä, halata ja kertoa kuinka heitä rakastan. Äitiyteen kuuluu monet tunteet, haasteet ja henkinen kasvaminen. Äitiys ottaa paljon, mutta antaa sitäkin enemmän. Jokaisesta päivästä löytää jotain millä on tarkoituksensa. Aina sitä ei vain itse edes voi löytää.
Vaikka nyt itken ikävää, hetken kuluttua itken ilon ja onnen kyyneliä. Siihen saakka, kunnes oma aikani koittaa, annan kaikkeni lapsilleni täällä. He ovat ansainneet kaiken hyvän elämäänsä.
Kauneinta äitienpäivää jokaiselle äidille, erityisesti enkeleiden äideille.
En pysty kuvittelemaan millainen on se suru, kun vanhemman täytyy haudata oma lapsensa. Lähetän virtuaalihaleja täältä, voimia <3
VastaaPoistaPitkään mietin mitä kirjoittaisin sinulle tähän kommenttilaatikkoon. En löydä sanoja.
VastaaPoista<3
En pysty edes ajattelemaan tuota suurta surua mitä olet joutunut kokemaan :(. Ei riitä sanat. Sain tänä vuonna itse viettää ensimmäistä kertaa äitienpäivää ja siitä niin kiitollinen.
VastaaPoistaEn voi edes kuvitella miltä tuntuu menettää oma lapsi :)
VastaaPoista