Eilen vietettiin isänpäivää, joka tänäkin vuonna oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Maailman onnellisin isä on myös samaan aikaan maailman suurimman ikävän edessä. Isänpäivänä juhlitaan isyyttä, tämä päivä on todella merkityksellinen ja tärkeä meidän perheelle.
Meidän perheessä on vietettä isänpäivää jo useamman vuoden ajan. Isänpäivä sai kuitenkin uudenlaisen perinteen perheessämme vonna 2014. Siitä alkaen isänpäivää on vietetty ristiriitaisissa tunnelmissa. Tottakai kiitollisena jokaisesta lapsesta, mutta myös suuressa ikävässä. Koko tunteiden kirjo käy läpi mielen ja kehon, tämän päivän aikana.
"Erilainen" isänpäivä on tullut jo osaksi elämää, mutta se tuntuu silti joka vuosi raskaalta. Päivä on kuitenkin myös täynnä iloa ja rakkautta.
Aamu alkaa meillä, kuten aina. Kuopus heräsi aikaisin ja aloitin valmistelemaan aamupalaa ja kattausta. Pian heräsivät muutkin lapset ja tulivat auttamaan. Mieheni saa jäädä nukkumaan pidemmäksi aikaa.
Tänä vuonna teimme muta(täyte)kakun, täytettyjä croissanteja. Tarjolla oli myös leivoksia, tuoremehua ja tietenkin kahvia. Kun pöytä oli katettu, lapset menivät yhdessä herättämään isän ja olivat jo malttamattomina odottaneet lahjojen antamista.
Lasten tekemät kortit ja lahjat ovat aina niitä kaikkein parhaimpia. Niistä jää kauniit muistot talteen.
Syömisten jälkeen katselimme yhdessä koko perheen elokuvan.
Siitä jatkui muutama pelikierros neidin tekemällä pelillä, jonka hän antoi lahjaksi isälle.
Perinteisiin myös kuuluu kynttilöiden sytyttäminen, tyttäremme haudalle. Tunteet on pinnassa, isä jää vielä hetkeksi meidän muiden lähtiessä.
Parempaa isää en voisi lapsilleni toivoa, en parempaa puolisoa rinnalleni kulkemaan.
Olet täyttä kultaa, Ron ♡
Lähetä kommentti