Kuusi vuotta absolutistina

Kai sinä vielä joskus juot? On ollut kysymys, jota olen usein kuullut. Alkuun kuitenkin huomattavasti enemmän kuin nykyään. Kuuden, alkottoman vuoden jälkeen en enää ole saanut myöskään ihmettelyä tai kyselyjä siitä, miksi en juo. Viime vuosina alkoholittomuus on noussut myös, voisiko sanoa trendiksi ja yhä useammalla myös ihan elämäntavaksi. 

Nykyään uskalletaan puhua enemmän ääneen myös erilaisista sairauksista ja ennen kaikkea niistä mielenterveydellisistä. Uskon, että tämä on osaltaan myös vähentänyt alkoholin kulutusta. Uskalletaan hakea ja vastaanottaa apua, ilman sitä häpeää. Eikä huolia yritetä aina hukuttaa alkoholiin. Ainakin parempaan suuntaan ollaan menossa. Nykyään apua ja hoitoa myös saa huomattavasti helpommin kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Tämä on ainakin oma kokemukseni.

Millaista elämä sitten on kun siihen ei kuulu alkoholi millään lailla? Ei ryyppyiltoja ystävien kanssa, ei lasillista ruoan kanssa tai edes yhtä huikkaa maistiaisena. Alkuun jos oli tottunut silloin tällöin lähtemään ystävien kanssa tanssimaan yökerhoihin, saattoi se tuntua tottakai erilaiselta. Tietenkin tanssimaan pääsee selvinpäin myös ja niin olen aikoinaan joskus käynytkin. Sekään ei vain tuntunut enää omalta jutulta. On totta, että alkoholittomuus muuttaa jossakin määrin sosiaalista elämää. Omalla kohdalla ei kuitenkaan siinä määrin, että joisin vain koska muutkin.

Ennemmin tapaan ystäviäni ihan muissa merkeissä. Toki joissakin tilanteissa voisi sen pari lasillista ottaa jos haluaisi. Enhän koskaan ole sanonut, ettenkö ikinä enää voisi niin tehdä. Vuosiin en ole kuitenkaan kaivannut alkoholia omaan elämääni. En ole koskaan saanut siitä mitään, jota tarvitsisin. Päinvastoin. Suurin osa ajasta menee perheelle ja itselle pitäisi myös muistaa ottaa aikaa, jolloin olla hetki ihan oman itsensä seurassa, vaikka edes sen lenkillä käynnin ajan. Mukavaa jos ehtii vielä tavata ystäviä silloin tällöin kahvittelun merkeissä. En tiedä millä ajalla ehtisin edes potea krapulaa tässä elämän vaiheessa. 

En ole myöskään koskaan juonut alkoholia lasteni läsnäollessa. En sano, että on väärin juoda se saunaolut tai lasillinen viiniä ruoan kanssa, lasten seurassa, mutta itse en vain ole niin koskaan halunnut tehdä. Enkä henkilökohtaisesti siedä sitä, että juodaan humala hakuisesti tai ollaan humalassa lasten seurassa vaikka toinen olisikin selvinpäin.

Mitä enemmän ikää tulee lisää, sitä enemmän alkaa myös arvostamaan omaa hyvinvointia. Siihen tietenkin vaikuttaa lukuisat erilaiset asiat ja tämä on yksi niistä. Perhe on kaikki kaikessa ja haluan olla täällä heidän kanssaan mahdollisimman terveenä ja pitkään. Asioita ei voi estää tapahtumasta, mutta en ainakaan halua edesauttaa kehoani ja mieltäni voimaan huonosti.

Kuusi vuotta sitten tein päätöksen elämästä ilman alkoholia. En laatinut sopimusta loppuelämän päätöksestä, mutta tähän asti se on ollut yksi parhaimmista päätöksistäni.

Mukavaa viikkoa!

@m.hartikainen