Viisi vuotta lapseni kuolemasta

Tänään on se päivä, kun lapseni kuolemasta tulee kuluneeksi viisi vuotta.
Viisi vuotta, kun elämä jakautui aikaan, ennen ja jälkeen lapseni kuoleman. Tämä on varmasti viime päivinä näkynyt minussa monin tavoin. Ne on ollut ulospäin ehkä pieniä asioita, mutta sisimmissäni olen käynyt läpi taistelua, jotta päivät pysyisi kasassa. Ajatukset siintävät entistä kovemmin viiden vuoden takaiseen aikaan. Hetkiin, kun kaikki oli vielä hyvin ja päivään, joka musersi minut loppu elämän ajaksi.

Miten elämä voikaan muuttua yhdessä pienessä hetkessä, niin täydellisestä, koko elämän kestäväksi suruksi ja ikäväksi.

Katselen juuri kuvaa jossa pidän sinua sylissäni ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Vaikka aikaa on kulunut viisi vuotta, muistan sen kuin eilisen. Olit niin kaunis ja niin valmis maailmaan. Eikä mene päivääkään ettet olisi mielessäni. Välillä kauniina, ohikiitävänä muistona, mutta edelleen on hetkiä kun ikävä ja suru vyöryy voimalla päälle.

En tule koskaan pääsemään tästä yli, onneksi minun ei tarvitsekaan. Suru muuttaa ehkä muotoaan, mutta rakkaus ja ikuinen ikävä tulee olemaan aina läsnä. Olen hyväksynyt, mutta en vieläkään pysty ymmärtämään miksi en saanut sinua pitää. Olen joutunut opettelemaan elämää ilman sinua. Ottamaan vastaan tunteita, joita en koskaan ennen tiennyt olevan edes olemassa. Käsittelemään kuolemaasi vuosia, jotta voisin olla tänään vahvempi kuin koskaan ennen.

Olen enemmän kuin kiitollinen jokaisesta hetkestä, jotka sain pitää sinut kohdussani. Melkein yhdeksän kuukautta. Elämäsi täällä oli lyhyt, mutta täydellinen. Rakastin sinua ensi hetkistä lähtien. Muistan syntymäsi. Muistan kuinka sinut pesimme, kampasimme hiuksesi ja puimme vaatteisiin joilla sinun olisi pitänyt tulla kanssamme kotiin. Pidimme sylissä, suukotimme ja hoivasimme. Muistan sen hetken, kun jouduin sinut antamaan pois, jättämään muiden haltuun.
Se luopumisen tuska oli niin käsittämätöntä.

Viime päivät ovat olleet raskaita. Kyyneleet nousee silmiini monta kertaa päivän mittaan. Huomenna on sinun syntymäpäiväsi ja täyttäisit viisi vuotta. Mutta huomennakin me tulemme haudallesi.

Sisaruksesi ja isäsi pitävät minut lujasti kiinni tässä elämässä, sekä usko sinun jälleennäkemisestä sitten kun sen aika on. Uskon, että olet minua vastassa silloin.



Lainattu lapsi

Lainaan sinulle lapseni hetkeksi, Hän sanoi.
Rakastaaksesi häntä hänen eläessään
ja surraksesi häntä, kun hän on kuollut.

Lupaatko pitää hänestä huolta puolestani,
kunnes minä kutsun hänet takaisin?
Hän tuo sinulle iloa kauneudellaan,
jos hän viipyy luonasi hetken.
Hänen muistonsa lohduttaa sinua surussasi.

En voi luvata, että hän viipyy kauan,
sillä kaikki palaavat maan päältä.
Mutta siellä alhaalla on opittava jotakin, 
haluan tämän lapsen oppivan.
Olen etsinyt maailmasta
kaikkialta hyvää opettajaa 
ja olen valinnut sinut.
Lupaatko rakastaa häntä koko sydämestäsi?
Äläkä ajattele vain työtä.
Äläkä vihaa minua, 
kun otan hänet takaisin.

Kuvittelin kuitenkin heidän sanovan:
Rakas Herra, tapahtukoon sinun tahtosi.
Lapsi tuottaa niin paljon iloa,
että antaudumme tuskaan.
Suojaamme häntä hellyydellä,
rakastamme niin kauan kuin voimme.
Olemme ikuisesti kiitollisia onnesta,
jonka tunnemme.
Mutta enkelit kutsuivat 
häntä ennen aikojaan.

Kestämme urheasti surun
ja yritämme ymmärtää.

-Helena Heamshaw, suomentanut Ritva Lehtiö- 




Lumi-Lilja

Sinua suurella rakkaudella ikävöiden
Äiti, isä, veli ja siskot



@m.hartikainen