Äitienpäivä, ristiriitaisten tunteiden päivä

 Äitienpäivä on yksi iloisimmista, mutta myös raskaimmista päivistä vuodessa.

Tunteet ovat hyvin ristiriitaiset. Tähän olen joutunut kuitenkin tottumaan, tekemään päivästä minunlaiseni. Surussa ja sen työstämisessä on kuunneltava itseään välittämättä muiden mielipiteistä, muutoin ei pysty etenemään surussa vaan jää helposti paikoilleen tunteidensa kanssa. Tämä on asia joka on opettanut minulle myös tervettä itsekkyyttä ja paljon. Tässä asiassa kukaan ei voi kävellä ylitseni mielipiteillään tai neuvoillaan. Jokaisella on tapansa, jota kuuluu kunnioittaa.

Lapsen kuolema vei osan minusta, jota kukaan ei pysty paikkaamaan, eikä kuulukaan.

Jokaisella lapsellani on yhtä suuri paikka sydämessäni ja olen yhtä paljon äiti heistä jokaiselle. Vaikka yksi ei ole fyysisesti läsnä, se ei vähennä rakkauttani häneen eikä poista sitä tosiasiaa, että olen myös hänen äitinsä.

Jokaisesta lapsestani olen enemmän kuin kiitollinen. Jokainen heistä on kasvattanut minua äitinä ja ennen kaikkea ihmisenä. He ovat saaneet minut tuntemaan tunteita, joita en voinut uskoa olevan olemassakaan. Kuinka paljon iloa, surua, kiitollisuutta ja pelkoa äitiys on tuonut mukanaan. Sitä ei voi kuvailla, se täytyy kokea. 

Äitiys on näyttänyt minulla kuinka keskeneräinen olen, kuinka paljon syyllisyyttä voin tuntea pienistäkin asioista ja kuinka paljon toisen kipu voikaan sattua myös itseäni. Äitiys on näyttänyt kuinka paljon voin olla valmis tekemään lasteni puolesta, suojelemaan viimeiseen saakka, rakastaa niin paljon, että se jo sattuu.

Istutimme uudet kukat tyttäremme haudalle paria päivää ennen äitienpäivää, mieheni kanssa.

Silloin suru ja ikävä iski kovaa. Purskahdin itkuun katsellessani juuri istutettuja kukkia. Kumpa voisin tehdä paljon enemmän. Mutta vielä koittaa se aika, kun tapaamme jälleen. 

Äitienpäivä aamu alkoi iloisesti, lasten juostessa sänkyyn herättämään, ja halaamaan suukkojen kera, sekä toivottaen hyvää äitienpäivää.  

Pöytä oli katettu aamiaisella sekä miehen ja lasten tekemällä kakulla. Kaikki lasten tekemät kortit ja lahjat olivat kauniisti aseteltu pöydälle. Jokainen oli innoissaan omista lahjoistaan, joita olivat tehneet. Lasten tekemät lahjat ovat parhaimpia. Ne on tehty ajatuksella ja rakkaudella. Niistä näkyy jokaisen oma kädenjälki.

Esikoinen oli käynyt keräämässä valkovuokkoja, mitkä on ollut osa meidän äitienpäivää jo monta vuotta. Hän oli tehnyt myös kauniin kortin ja kirjoittanut siihen todella kauniisti. Vanhin tyttö oli kasvattanut tomaatin taimia ja tehnyt palapelin, johon hän oli piirtänyt ja kirjoittanut äitienpäivä toivotuksen. Kuopus oli kasvattanut päivänkakkaran taimia ja tehnyt pienen suloisen kortin.  

Mieheni muisti minua ruusuin ja hemmotteli koko päivän. 

Lapseni.
Olette kalleimpani nyt ja aina. 

Te olette tehneet minusta äidin, ihmisen joka olen tänä päivänä.

-Äiti-

Jälleen yksi kaunis äitienpäivä takana ja monta muistoa rikkaampana. Tämä olikin jo kymmenes äitienpäiväni.

Kaunista alkanutta viikkoa!

@m.hartikainen