Kriittisellä medialukutaidolla, some on muutakin kuin kiiltokuvaa

Paljon puhutaan, kuinka some on pelkkää kiiltokuvaa. Joitakin haukutaan jopa epäaidoiksi ihmisiksi kuviensa perusteella. Miten tällainen on mahdollista, eihän monikaan edes tiedä millainen ihminen siellä kuvien takana mahtaa olla. Voiko ihmisen todella määritellä pelkän kuvan avulla? Ei tietenkään voi.

Tiedostan hyvin, että esimerkiksi instagram on sellainen paikka jossa moni laittaa kauniita kuvia itsestään, kodistaan tai mistä nyt ikinä haluaakaan. Myös itse rakastan kauniita kuvia ja valokuvaamista todella paljon. Itse näen sen myös yhtenä taiteen muotona. Olen pienestä lapsesta asti kuvannut ja nykyään se on entistä helpompaa sekä huomattavasti monipuolisempaa. Enää ei tarvitse käydä kehittämässä filmirullia ja kuvat näkee heti. Huonot voi poistaa, toisin kuin ennen sait valokuvan käteen kaikista ottamistasi kuvista. Piti aina odottaa, että rulla on täynnä. On toki myös ihmisiä, jotka käyttävät tätä vanhempaa tapaa edelleen.

Tänä päivänä myös kuvien editointi on enemmän sääntö kuin poikkeus. Voisi sanoa, että kaikki kuvat blogissani, facebookissa sekä instagramissa ovat lähes poikkeuksetta paranneltuja versioita raakakuvista. Toki monet kuvat ja videot instagram videoissa ja stooreissa ovat käsittelemättömiä. En osaa itse kuitenkaan muokata kuvia niin, että poistaisin vaikka kaksoisleuan tai vatsamakkarat kuvista. Enkä näe siihen tarvettakaan.

Itse keskityn kuvissa enemmänkin valoisuuteen, kuvan tarkkuuteen sekä väreihin. Tottakai kuvakulma myös tekee kuvissa olevista asioista ja ihmisistä enemmän tai vähemmän eri näköisen. On tietenkin aika selvää, että moni haluaa näyttää itsestään tai mistä tahansa kuvaamastaan ne parhaimmat puolet. Se mikä on parasta, riippuu itsestä, oman silmän näkemyksestä. Mikä on kaunista minusta, ei välttämättä ole sitä toisen mielestä. Nämä on sitten niitä mielipideasioita.

Mutta sitten siihen kriittiseen medialukutaitoon vai sanotaanko somelukutaitoon. Kuinka hyvin sinä osaat lukea kuvia? Aiheuttaako kuvat sinussa enemmän negatiivisia vai positiivisa tunteita? Voiko käydä niin, että tunnet tai ajattelet itsestäsi asioita, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi jollain tapaa huonommaksi? Tämä valitettavasti on aika yleistä. Vaikka tunnen, että itse osaan olla kriittinen somessa, se saattaa silti joinain päivinä lipsua ja päädyn miettimään, kuinka täydellinen jonkun muun elämä onkaan.

Kauniiden ja lähes täydellisten kuvien lomassa, näin voi käydä helposti. Aina on kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että kuvat eivät kerro kaikkea ja ettei kenelläkään ole sitä täydellistä, kiiltokuvaksi kutsuttua elämää vaikka kuvat kertoisikin muuta. Lisäksi kukaan ei millään voi postata koko elämäänsä someen ja suurin osa päivästä jää täysin näkemättä muilta.

Itse tosiaan pidän kauniista kuvista ja kuvaamisesta. Kuvien takana on kuitenkin oikea ihminen, minä. Harkittujen kuvien vastapainoksi olen avoin ja rehellinen elämästä, joka ei ole kiiltokuvaa. Elämässä on hienoja hetkiä, kuin myös sitten niitä epätoivon ja surun hetkiä. Niitä on aivan jokaisella meistä ja ne ei aina näy kuvista tai niistä tarinoista, joita ihmiset kertovat. Kaikki eivät halua antaa itsestään esille huonoja hetkiä lainkaan vaan keskittyvät vain postiivisiin asioihin ja näyttävät vain ne. Se on hyvä tiedostaa myös.

Olen sitä mieltä, että jokainen näyttäköön itsestään mitä haluaa, se on jokaisen oikeus. En voisi sanoa ihmistä epäaidoksi sen vuoksi, että hän haluaa pitää huonommat hetket itsellään. Ihminen, joka tekee raakakuvistaan paranneltuja versioita ei myöskään ole mielestäni feikki. Miksi ketään haittaa se miten kukin haluaa tuoda esille itseään tai elämäänsä. Luulen, että tällaisen takana on juuri se puutteellinen medialukutaito. Ehkä joku kokee huonommuutta toisen kuvista ja haluaa täten myös kuuluttaa muille että kyseessä on jokin muu kuin raakakuva.

Suurin osa kyllä huomaa jos kuvia on käsitelty, onneksi. Itsekin editoin kuvien väriä, valoa ja tarkkuutta hyvin selkeästi eli se on huomattavissa kyllä. Eikä se ole mikään salaisuus. Mediaa pitää vain opetella katsomaan uusin silmin.

Kotien kuvaamisessa on myös se, että usein kuvataan juuri siivottua asuntoa ja miksipä ei. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseinen asunto on samannäköinen joka päivä koko ajan. Ei siis parane pahoittaa mieltään vaikka oma asunto on täynnä vaatekasoja, lasten leluja ja astiat on vieläkin laittamatta koneeseen. Kovin paljon en ole nyt laittanut kuvia meidän kodista, mutta ainakin instagramin stooreja seuraavat ovat varmasti nähneet meidän lasten huoneen leluräjähdykset ja vaatekasat. Tämä ilmiö kyllä leviää myös vähän ympäri asuntoa. Asuntoa koristaa myös minun lukemattomat kahvikupit, joka puolella.

Olen myös opettanut omille lapsille medialukutaitoa, joka on hyvä ja tärkeä taito.

Mutta parhaimmillaan nämä kauniit kuvat inspiroi ja antavat iloa päivään, kuten myös ne arkisetkin kuvat, kunhan muistaa pitää ne kriittiset somelasit silmillään. Onko sinulla somelukutaito hallussa?

Aurinkoa viikkoon!

@m.hartikainen