Omalta osaltani voin sanoa, että tähänkin asti olemme päässeet kovalla työllä, niin hyvässä kuin pahassakin. Pitkä suhde ei ole mitenkään itsestäänselvyys vaikka kuinka synkkaisi toisen kanssa.
Ihminen kasvaa ja kehittyy henkisesti, niin kuin fyysisestikin näiden vuosien saatossa. Ollaanko valmiita kohtaamaan tämä kaikki itsessä ja puolisossa vaikka se ei olisi helppoa. Pystymmekö sopeutumaan muutoksiin vai onko helpompi jatkaa sittenkin eri teitä eteenpäin?
Meidän suhteen aikana olen kokenut omat, ehkä suurimmat henkisen kasvun pyrähdykset ja ne ei ole ollut helppoja meille kummallekaan. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt enemmän elämääni, joka on osaltaan laittanut monet asiat aivan uusiksi. Se on johtanut täysromahdukseen omalla kohdallani. Tuntui kuin koko elämäni olisi ollut siihen asti yhtä suurta kusetusta. Tottakai hienoja hetkiä on mahtunut elämääni myös, mutta kaikki se mitä ajattelin ja minkä varaan elämäni ja käsitykseni siitä olin rakentanut romuttui totaalisesti. Sillä hetkellä ymmärsin nyt miten elämäni tapahtumat ovat linkittyneet toisiinsa. Kaikki vietiin kertaheitolla.
Alkoi monenlainen jossittelu, mitä kaikkea en olisi välttämättä joutunut käymään läpi jos asiat olisi mennyt toisin elämässäni. Olin niin vihainen ja hukassa.
Alkoi uuden elämän rakentaminen vanhoihin perustuksiin. Masennus syveni jälleen aivan pohjiin, moneksi kuukaudeksi ja menetin toimintakykyni lähes kokonaan. Tuntui, että vastahan olin päässyt edes hieman jaloilleni lapseni kuolemasta, kun elämä laittoi minut takaisin polvilleni.
Tästä eheytyminen on vienyt monta vuotta ja se jatkuu lopun elämää, josta en tule koskaan täysin paranemaan. Voin nyt kuitenkin paremmin kuin koskaan ja olen rakentanut itseäni uudelleen. Vaikka kaikki on nyt paremmin, tämä matka on lopun elämänmatka.
Parisuhde on arvatenkin ollut todellisella koetuksella. Olen aiemminkin kertonut kuinka mieheni on aina ymmärtänyt minua todella hyvin ja tukenut. Niin hän teki nytkin. Hän on itse käynyt läpi elämässään niin paljon, että tietää ettei tämä ole helppo matka. Tästäkin huolimatta meidän liitto oli todella koetuksella, mutta olemme aina valinneet jaksaa jatkaa. Jos rakkaus ja tämä suuri yhteenkuuluvuuden tunne olisi puuttunut suhteestamme, olisimme eronneet jo aikaa sitten.
Suhteemme on aika helppo, mutta kun siihen lisätään elämää mullistavia käänteitä se ei ole helppoa missään suhteessa. Lapsen kuolema, meidän molempien sairaudet ja kaikki se muu on laittanut suhteen koville useammankin kerran. Luottamus, avoimuus, rehellisyys ja rakkaus on meidän suhteen vahvat tukipilarit.
Vaikeina aikoina mieheni tukee, mutta osaa myös sanoa, kun oma jaksaminen ei enää riitä toisen kannattelemiseen. Rehellisyys on tässäkin se kantava asia. Moni jää liian usein vain hiljaa kantamaan annettua osaa ja liian väsyneenä tekee päätöksen vetäytyä suhteesta. Tottakai jokainen on suhteessa vapaaehtoisesti ja saa jatkaa omaa elämää yksinkin, mutta jos suhde on muutoin kunnossa on hyvä ottaa asiat esille ja kertoa omista tuntemuksistaan, jotta yhdessä voitte löytää mahdollisen ratkaisun.
Välillä väsymys ja erimielisyydet johtaa riitoihin, mutta kuten olen sanonut, en riitelisi jos en välittäisi. Koska en jaksaisi nähdä sitä vaivaa ihmisen vuoksi, josta en välitä. Jos toinen ei ole valmis tekemään töitä suhteen eteen, ei sitä voi yksinkään kasassa pitää. Jokaiselle se on oma päätös ja on myös osattava päästää irti mikäli, ei enää tunne rakkautta tai yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Me molemmat koemme henkisen kasvun pyrähdykset eri vaiheissa elämää ja käymme asiat läpi omassa tahdissa. Se on yksi hyväksymisen paikka itsessä sekä toisessa.
Pitää ymmärtää itseään, jotta voi ymmärtää toista.
Parisuhde on arvatenkin ollut todellisella koetuksella. Olen aiemminkin kertonut kuinka mieheni on aina ymmärtänyt minua todella hyvin ja tukenut. Niin hän teki nytkin. Hän on itse käynyt läpi elämässään niin paljon, että tietää ettei tämä ole helppo matka. Tästäkin huolimatta meidän liitto oli todella koetuksella, mutta olemme aina valinneet jaksaa jatkaa. Jos rakkaus ja tämä suuri yhteenkuuluvuuden tunne olisi puuttunut suhteestamme, olisimme eronneet jo aikaa sitten.
Suhteemme on aika helppo, mutta kun siihen lisätään elämää mullistavia käänteitä se ei ole helppoa missään suhteessa. Lapsen kuolema, meidän molempien sairaudet ja kaikki se muu on laittanut suhteen koville useammankin kerran. Luottamus, avoimuus, rehellisyys ja rakkaus on meidän suhteen vahvat tukipilarit.
Vaikeina aikoina mieheni tukee, mutta osaa myös sanoa, kun oma jaksaminen ei enää riitä toisen kannattelemiseen. Rehellisyys on tässäkin se kantava asia. Moni jää liian usein vain hiljaa kantamaan annettua osaa ja liian väsyneenä tekee päätöksen vetäytyä suhteesta. Tottakai jokainen on suhteessa vapaaehtoisesti ja saa jatkaa omaa elämää yksinkin, mutta jos suhde on muutoin kunnossa on hyvä ottaa asiat esille ja kertoa omista tuntemuksistaan, jotta yhdessä voitte löytää mahdollisen ratkaisun.
Välillä väsymys ja erimielisyydet johtaa riitoihin, mutta kuten olen sanonut, en riitelisi jos en välittäisi. Koska en jaksaisi nähdä sitä vaivaa ihmisen vuoksi, josta en välitä. Jos toinen ei ole valmis tekemään töitä suhteen eteen, ei sitä voi yksinkään kasassa pitää. Jokaiselle se on oma päätös ja on myös osattava päästää irti mikäli, ei enää tunne rakkautta tai yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Me molemmat koemme henkisen kasvun pyrähdykset eri vaiheissa elämää ja käymme asiat läpi omassa tahdissa. Se on yksi hyväksymisen paikka itsessä sekä toisessa.
Pitää ymmärtää itseään, jotta voi ymmärtää toista.
Onnea on ymmärtävä ja rakastava kumppani rinnalla <3
VastaaPoistaKyllä, se on todellista onnea <3
PoistaIhanaa, että sulla on tuollainen kumppani rinnalla! Pitkän parisuhteen myös omaavana, on tää kyl ollut sellaista vuoristorataa välillä, että huhhuh :D Onneksi kaikesta selviää!
VastaaPoistaKyllä <3 Juuri sitä se on. Monesta ollaan selvitty ja vuoristorata jatkaa kulkuaan :)
PoistaUpea juttu, että löytyy ymmärrystä ja rakkautta <3 Se on suurin onni. Pitkä parisuhde kyllä vaatiikin töitä, itse olen tilanteessa, jossa mies muutti Puolaan töihin. Nyt ollaan siis aivan uusien juttujen äärellä ja jännityksellä odotan kaikkia outouksia ja mutkia, mitä tämä tuo vielä tullessaan ja miten ne ratkaistaan :) Elämä toisen kanssa on ihanaa ja jännittävää, mutta samalla niin turvallista.
VastaaPoistaSe on kyllä todellista onnea <3 Teillä onkin nyt sitten uudenlainen ja erilainen matka edessä :)<3 Totta, elämä toisen kanssa on parhaimmillaan ihanaa, jännittävää, mutta myös turvallista <3
PoistaMie oon miettinyt omaa kasvua viime aikoina, että miten se parisuhde pysyy siinä perässä? Molemmat ihmiset kasvavat ja muuttuvat kuitenkin. Äitiys muovaa, isyys muovaa, työelämä muovaa, siinä pitää todellakin olla tahtoa rakastaa myös sitä puolison uutta versiota, ja tahtoa myös rakastaa sitä omaa uuttaversiotaan. Ja ehkä erityisesti itselläni on välillä vaikeaa nimenomaan rakastaa itseäni äitinä, kun tuntuu etten todellakaan ole sellainen äiti kun haluaisin olla. Ja vaikka mulla olisi äitinä aivan kurja päivä, niin silti vaimona saatankin "ansaita" rakkautta. Se että saa puolisona rakkautta vaikka toisessa roolissa onkin vaikeaa, auttaa jaksamaan ja yrittämään myös äitinä paremmin. Onneksi teillä on toisenne, pitkää yhteistä ikää teille <3
VastaaPoistaKiitos rehellisestä kirjoituksestasi <3 Todella tärkeä aihe ja olen samaa mieltä kanssasi, täytyy olla valmis tekemään asioita parisuhteen eteen ja sitä kautta tehdä valinta rakastaa toista joka päivä uudestaan. Koen äärettömän tärkeäksi myös sen suhteen huollon, joka on ainoa varma ja pysyvä ihmisssuhde elämässä - suhde itseen. Kun se suhde on kunnossa, edellytykset toimia suhteessa muihin ihmisiin paranevat huomattavasti.
VastaaPoistaIhana rehellinen kirjoitus. Parisuhde vaatii tosiaan paljon työtä ja aikaa toimiakseen :)
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaNiinhän se on, että parisuhteen eteen on tehtävä töitä, molempien. Hienoa, että teillä on noin upea, kantava suhde.
VastaaPoistaTärkeitä asioita! Parisuhteessa toisen huomioiminen ja ajan antaminen on ensisijaisen tärkeitä asioita, mukavaa että olet pohtinut asioita :)
VastaaPoista