Nykyään puhutaan yhä enemmän mielenterveydellisistä sairauksista, mutta silti tuntuu että olemme vielä vasta aivan alussa avoimuudessa.
Leimautumisen pelko tai suuret ennakkoluulot pitävät ihmiset hiljaisina näistä asioista.
Hyvin monia hävettää puhua mielen sairauksista. Yleisellä tasolla näistä puhutaan ihan sujuvasti, mutta ei niinkään henkilökohtaisina asioina.
Miksi asia hävettää?
Ihminen koostuu kehosta sekä mielestä ja yhtälailla mieli kuin kehokin voi sairastua.
Kun mieli sairastuu tai on sairastunut se on yhden tapahtuman, asian tai monien asioiden ja tapahtumien summa. Mieli voi sairastua myös ilman mitään niin sanottua syytä. Jokaisella on oma tarinansa.
Rehellisesti voin sanoa että en edes muista millaista on olla täysin terve.
Minulle on normaalimpaa arkea elää sairaana kuin terveenä.
Vasta aikuisiällä olen alkanut kunnolla ymmärtämään, kuinka laaja sairauteni on. Nuorena oli vaikea hakea apua asiaan jota ei aiemmin osannut edes sanoittaa. Ja kun apua on hakenut sitä ei olla otettu tuohon aikaan vakavissaan ja todettiin asioiden olevan normaalia. Sitä on vain jäänyt elämään elämäänsä, sen enempää miettimättä. Ajan kuluessa elämäni vain vaikeutui koko ajan enemmän ja oli hyvin rajoittunutta.
Meni vuosia ennen kuin uskaltauduin uudelleen lääkärin juttusille asiasta.
Meni vuosia ennen kuin uskaltauduin uudelleen lääkärin juttusille asiasta.
Juuri tämän takia moni nuori kuin vanhempikin ihminen jättää asian sikseen ja yrittää vain sinnitellä elämässään oireiden kanssa. Toiset siihen pystyy, mutta valitettavasti kaikkien kohdalla se ei aina pääty hyvin.
Lapsemme kuoleman jälkeen sairauteni syveni ja oireet voimistuivat. Silloin tarvitsin uudenlaisen lääkityksen sekä keskusteluapua ammattilaisen kanssa. Olen myös päässyt tutustumaan itseeni aivan uudella tavalla, keskustelujen myötä. On helpompi ymmärtää mitkä asiat ovat johtaneet omalla kohdallani sairastumiseen. Diagnoosi voi auttaa ymmärtämään omaa sairautta paremmin. Olemaan itselleen armollisempi ja hyväksymään sairauden osaksi elämää sekä opetella elämään asian kanssa paremmin.
On myös mahdollista parantua. Omalla kohdallani se ei ole mahdollista, mutta elämänlaatu on huomattavasti parempaa nyt kuin joskus aiemmin. On monia keinoja joilla olen päässyt aina vain lähemmäksi parempaa elämää.
Hoitamattomana mielenteveysongelmat monesti johtavatkin erilaisiin muihinkin ongelmiin. Tämä saattaakin näkyä esimerkiksi alkoholi - ja/tai päihderiippuvuuksina, syömishäiriöinä, itsetuhoisina ajatuksiana ja pahimmassa tapauksessa myös tekoina.
Sairastua voi kuka tahansa.
Rohkenen väittää, että maailmasta ei löydy ainuttakaan ihmistä jolla ei olisi minkäänlaista tai minkään asteista säröä mielenterveydessään. Kukaan ei pysty elämään elämäänsä ilman, että mieli tai keho säilyisi täysin vahingoittumatta.
Moni sairastaa myös tietämättään tai sairaus voi kehkeytyä niin hiljalleen ettei sitä edes huomaa.
Joskus sen huomaa paremmin ulkopuoliset kuten perheenjäsenet. Mutta valitettavasti moni on todella hyvä myös peittämään nämä jäljet itsestään ja esimerkiksi itsemurhat tai sen yritykset tulevat monille läheisille yllätyksenä.
Apua on saatavilla monenlaista vaikka tilanteesi tuntuisi mahdottomalta ja sietämättömältä.
Sairastuminen ei ole häpeä eikä missään nimessä ole heikkoutta hakea apua.
Itse haluan antaa kasvoni tälle asialle.
Mielenterveysongelmat voivat näyttää siis myös tältä. En suostu häpeämään sairauttani, älä sinäkään.
Kuka tahansa voi sairastua.
Älä jää yksin asian kanssa, olet enemmän kuin tärkeä.
Kuka tahansa voi sairastua.
Älä jää yksin asian kanssa, olet enemmän kuin tärkeä.
-Marjut-
Blogini löydät facebookista:
Seuraa myös instagramissa:
Lähetä kommentti