Parisuhde, avoliitto, avioliitto...
Mikä suhteessa on teitä yhdistävä tekijä? Miksi juuri te olette yhdessä?
Miellyitkö ensin teidän samankaltaisuuteen vai viehättikö sinua erilaisuus?
Tiedätkö sen tunteen kun vain jokin siinä toisessa vetää puoleensa eikä siinä kohden edes välttämättä tunne toista sen enempää. Uskon, että toisen pelkkä olemus jo herättää sen mielenkiinnon. Ei pelkkä ulkokuori vaan se miten toinen itsensä kantaa, se olemus. Siinä jo aistii alitajuisesti sen onko hän juuri se joka kolahtaa.
Hutejakin on tosin sattunut ja se kuuluu elämään jotta voimme kehittyä.
Monilla on varmasti myös ns. kriteerejä joita toivoisi löytyvän tästä "unelmien" kumppanista.
Etenkin nuorempana ne saattoivat olla aika pinnallisiakin, mutta paljon mietin myös sitä millainen hänen tulisi olla kun mietitään elämää pidemmälle. Millaisen miehen haluan rinnalleni ja millainen isä hän olisi mahdollisille lapsille. Arvojen on oltava suurimmalta osin omiani vastaavat. Koen sen tärkeäksi mm. lasten kasvatuksessa.
Nykyisen mieheni tapasin ensimmäisen kerran kun olimme 14 vuotiaita. Jo tuolloin vietimme aikaa yhdessä ja koimme vetoa toisiamme kohtaan. Tiemme kuitenkin erkani hänen muuttonsa vuoksi.
Mielessä hän pysyi kuitenkin usein ja tapasimme satunnaisesti pari kertaa kun olimme juuri täysi ikäisyyden kynnyksen ylittäneet, mutta olimme todella erilaisissa elämäntilanteissa tuolloin ettei voinut kuvitella, että olisi ollut hyvä hetki ajatella yhteistä tulevaisuutta.
Muutama vuosi lisää ja tapasimme jälleen aivan sattumalta yhteisten tuttavien kautta heidän tupareissa. Jälleen tunsin sen vahvan yhteyden meidän välillä, mutta en uskaltanut alkuun toivoa yhtään mitään. Niin se vain kuitenkin meni, että yhteen päädyimme ja tässä sitä ollaan edelleen.
Kovat elämän kokemukset ovat yksi ja todella suuri yhdistävä tekijä meidän välillä. Nyt rinnalla on ihminen joka ymmärtää minua välillä enemmän kuin minä itsekään. Ehkä nyt se kaikki paha mitä kumpikin on joutunut kokemaan aiemmin elämänsä aikana on saanut tarkoituksen.
Yhdessä olemme selvinneet monesta. Asioista joita kumpikin on kokenut jo ennen yhteistä elämää ja se jos mikä yhdistää meitä entisestään. Välillä olemme rämpineet todella syvissä vesissä ja vastapainona olleet onnellisempia kuin koskaan.
Tuntuu, että kaikelle on todellakin aikansa ja paikkansa.
Myös erilaisuus on rikkaus meidän suhteessa. Voimme näyttää toiselle elämää omasta näkökulmasta jolloin olemme jälleen avoimempia maailmalle ja kaikelle erilaisuudelle. Näin voimme täydentää toisiamme. Erilaisuus luo myös jännitettä meidän välille tietyissä asioissa. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta kompromissi on hyvä löytää.
Erimielisyydet parhaimmillaan luovat keskustelua ja avaavat omiakin näkemyksiä enemmän.
Pahimmassa tapauksessa se taas syö yhteenkuuluvuuden tunnetta mikäli saadaan asiasta kunnon riita aikaiseksi. Joskin terve riitely kuuluu parisuhteeseen.
Elämä kulkee eteenpäin ja jokainen meistä kasvaa ihmisenä. Se joko saa meidät tiiviimmin yhteen tai sitten kasvamaan erilleen. Uskon, että jokaisella suhteella on tarkoituksensa niin hyvässä kuin pahassa. Miten muutenkaan voisimme olla tänä päivänä sitä mitä nyt olemme?
Mukavaa viikonloppua!
-Marjut-
Löydät minut facebookista:
Seurata voit myös instagramissa:
Instagram tililläni on käynnissä nyt myös ARVONTA
21.9.2018 klo:18 asti!
YouTube:
Lähetä kommentti