SOCIAL MEDIA

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Kuolema kosketti jälleen


Rakas mummuni, lastemme rakas isomummu siunattiin viimeiselle matkalleen viime lauantaina.
Heinäkuussa hänen matkansa päättyi täällä maan päällä. Vaikka ikää olikin jo paljon, en olisi uskonut hänen elämän päättyvän vielä.

Jälleen kuolema pääsi yllättämään. Kaksi viikkoa sairaalassa ja kaikki oli ohitse.
Viimeisenä päivänään vain kolme tuntia ennen kuolemaansa, pidin häntä kädestä ja silitin.
Se katse ja hymy oli erilainen kuin muina päivinä. Kuin kertoakseen olevansa valmis.

En siltikään arvannut, että lähtö oli niin lähellä. Annoin suukon ja halasin. Sanoin tulevani pian uudelleen, heti seuraavana päivänä jälleen. Vain kolme tuntia myöhemmin hän oli poissa.

Hän on ollut yksi läheisimpiä ihmisiä elämässäni. Hän on hoitanut kun olin lapsi, ollut tukena eri elämänvaiheissa ja tilanteissa. Kun menetin lapseni, hän on ollut yksi niistä jolta sain vertaistukea. Hän ymmärsi, tiesi tarkalleen mitä minä tunsin. Hän on muistanut myös enkelilastani jokaisena jouluna ja syntymäpäivänä. Hän ei unohtanut koskaan, että meillä on neljä lasta.

Viime keväänä vietimme äitienpäivää meillä kotona. Veljeni tuli avovaimonsa kanssa, vanhempani sekä mummuni. Halusin, että voisimme viettää sen päivän kaikki yhdessä. Äitienpäivät ovat itselleni edelleen hyvin vaikeita joten vietimme yhteistä äitienpäivää viikkoa ennen sitä virallista päivää.

Kun muistelen tuota päivää, en olisi milloinkaan arvannut sen olevan viimeinen kerta kun hän käy meidän luona. Hän oli myös viimeinen elossa oleva isovanhempani.

Kuluneet viimeiset viikot ovat menneet asioiden hoitamisessa ja olen halunnut antaa kaiken tuen omalle äidilleni joka juuri menetti omansa. Välillä tuntuu etten ole juuri päässyt käsiksi omaan suruun ja sen käsittelyyn, mutta oma suruni voi nyt odottaa hieman.

Siunaustilaisuus toi ensimmäisen suuremman tönäisyn suruun. Kävimme vielä katsomassa mummua viimeisen kerran ennen siunaamista. Mukana oli äitini, mieheni ja poikamme halusi myös vielä nähdä isomummunsa.


Minä haluaisin sinun kuulevan,
kuinka sinua täällä kaipaan.
Minä muistan jokaisen hetken kanssasi,
niissä muistoissa on jotakin taikaa.
Hyvää matkaa sinulle toivotan,
Lennä kanssa enkelten hiljaa.
Sinä olit vahva ihminen, voitit kivut ja surut.
Tänään sinun muistollasi soivat kirkossa kauneimmat urut.

-Maria Vakkuri-




Mummun muistoa kunnioittaen: 
Marjut, Ron ja lapset💕


Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen

Haluan vielä kiittää kauniin surukimpun sidonnasta ja pitkästä juttelutuokiosta surun keskellä💓
www.sweetthings.fi








Lähetä kommentti