Lähestyvä äitienpäivä nostaa surun ja ikävän pintaan

Jälleen on se aika vuodesta, pian vietetään äitienpäivää.

Minulle tämä on henkisesti todella raskasta aikaa.

Olen äiti neljälle lapselle, mutta yksi heistä ei ole täällä. Hän on läsnä, mutta ei fyysisesti.

Hän on meidän taivaslapsi.

Tottakai olen kiitollinen ja onnellinen kolmesta elävästä lapsesta. Joku ajattelee varmasti, että ole onnellinen, kaikille ei ole lapsia ollenkaan.

Olen myös itse kärsinyt lapsettomuudesta ja tein myös siitä aikoinaan surutyöni kun olin jo luopunut toivosta. Kun lapsia minulle kuitenkin suotiin, olin enemmän kuin kiitollinen ja sitä olen aina.

Mutta vaikka minulla olisi kymmenen lasta, minä suren silti sitä yhtä kaunista tytärtä jota ei oltu luotu kulkemaan maan päällä. Ei mikään tai kukaan korvaa menetettyä lasta, ei koskaan. 

Kuten olen sanonut, et sinäkään luopuisi yhdestä lapsestasi koska sinulla on kaksi tai useampi.

Lapsensa hautaan laskeneen suru. Se suru on jotain mitä en pysty edes kuvailemaan.

Tuska on niin kovaa, että välillä tuntuu ettei enää jaksa.

Aina sitä on miettinyt miksi juuri lapseni, miksi en minä hänen sijastaan.
Osa minusta kuoli hänen mukanaan.

Hän kuitenkin eli pienen täydellisen elämän ja olen otettu, että juuri minä saan olla äiti hänelle.

Koskaan minulta ei ole kysytty kuinka olen voinut jatkaa elämääni lapsen kuoleman jälkeen, mutta olen kuullut, että sitä on kuitenkin mietitty selkäni takana.

Minulta ei kysytty jaksanko kantaa tällaisen taakan ja jos olisi kysytty olisin vastannut: -En jaksa.

Minulla ei ole koskaan ollut vapautta valita. Nämä asiat ovat jonkun muun käsissä, ei minun.
Vaihtoehtoa ei ole ollut kuin jaksaa vaikkei jaksaisikaan.

Olen kuitenkin äiti jolla on kolme elävää lasta pitämässä kiinni tässä hetkessä, tässä elämässä.

He ovat suurin voimavara jolla jaksan. He antavat iloa, rakkautta, he ovat kaikkeni.
Mieheni on kantanut minua ja kantaa vieläkin kun omat voimani ehtyvät.

Vielä on suunnilleen viikko äitienpäivään ja viikon olen surrut ja ikävöinyt. Tunteet nousevat herkästi pintaan. Monesti suren ennen merkkipäiviä, ehkä siksi voin sitten äitienpäivä aamuna hymyillä elävät lapseni sylissä. Sen päivän haluan iloita, että saan olla äiti ja juuri heille.

Äitienpäivä on minulle kunniapäivä, iloineen ja suruineen 💕


-Marjut-


Tykkää / Seuraa facebookissa:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seuraa instagramissa:
@m.hartikainen

Youtube:
YouTube / Art LilyKristin I M.Hartikainen