Oliko sinullakin unelmia jotka eivät sitten toteutunutkaan?
Niin minullakin.
Lapsena unelmoin, että minusta tulisi aikuisena eläinlääkäri, laulaja ja mitä kaikkia näitä nyt olikaan.
Minusta ei tullut mitään sellaista.
Toki unelmia on toteutunutkin, kuitenkin hieman toisenlaisia.
Jyrkästi tuomitut lasten missikisat ovat saaneet keskustelua aikaan myös siksi, että siinä äidit siirtävät omat unelmansa lastensa vastuulle ja toteutettavaksi.
Niin se voi ollakin. Itsekin tuomitsen lasten missikisat.
Tuleeko sitä kuitenkaan ajatelleeksi, että tällaista unelmien siirtoa tapahtuu pienemmässäkin mittakaavassa ja ihan tavallisissa perheissä.
Tottakai jokainen haluaa, että lapsellaan elämä sujuu paremmin kuin itsellä.
Ainakin toivon tätä omille lapsilleni.
Vanhemman oma toteutumaton unelma voi ujuttautua helposti lapsen harrastuksen kautta esiin.
Se voi heijastua koulussa saatuihin arvosanoihin. Lapsen on saatava paremmat numerot mitä itsellä oli. Tietenkään ei kerrota kuinka huono itse oli vaikka matematiikassa.
Vaaditaan lasta olemaan koko ajan parempi kuin mitä itse oli.
Tämä hyväksi ajateltu kaava ei kuitenkaan välttämättä tuo pelkkää hyvää ja tsemppiä lapsen elämään.
Se voi tuoda myös mukanaan sen ettei lapsi koe koskaan olevansa tarpeeksi hyvä kun ei ylläkään vaadittuun tasoon. Lapsikin alkaa vaatimaan itseltään koko ajan enemmän vaikka vähempikin riittäisi.
Onnistumisen ilo on silloin aika kaukana.
Hienoa, että lasta tsempataan eteenpäin. Kuitenkin pitää antaa myös tila pettymykselle ja saada tunne hyväksytyksi tulemisesta siitä huolimatta.
Se, että lapsi palkitaan jokaisesta onnistumisesta on mielestäni väärä toimintatapa.
Tällä vain maksimoidaan pettymys ja luodaan kuva ettet ole edes tämän tikkarin arvoinen kun et onnistunut.
Ajatus on kaunis ja hyvää tarkoittava, mutta kannattaa välillä pysähtyä miettimään mikä on tämän jutun takana. Oma unelma vai lapsen. Onko se tsemppaamista vai sitä, että tunnet onnistuneesi itse lapsesi kautta. Jokainen rakastaa onnistumisen tunnetta, mutta on vielä parempi kokea se oman lapsen onnistumisen ja oivaltamisen riemu kuin oma.
-Marjut-
Tykkää / seuraa facebookissa.
Seuraa instagramissa. Sinne päivitän myös reaaliaikaisempia juttuja.
Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta. Valitettavan usein itse törmään tähän ilmiöön valmentajana junioreiden kanssa.
VastaaPoistaKiitos :) Todella harmillista. Joillakin vanhemmilla on niin palava halu, ettei välttämättä ymmärrä mitä on tekemässä tai sitä, että se oma unelma ei aina ole lapsen unelma.
VastaaPoista