Kun valitetaan pienistä, yleensä asiat ovat silloin helvetin hyvin.
Välillä on suoraan sanoen vituttanut kuunnella joidenkin valittamista todella pienistä ja turhanpäiväisistä asioista.
Reilu kolme vuotta sitten kun olin vasta synnyttänyt kuolleen tyttäremme. Erehdyin avaamaan sanomalehden. Uutisotsikko äidistä joka oli juuri synnyttänyt ensimmäisen lapsensa ja heillä oli kaikki paremmin kuin hyvin. Vai eikö ollutkaan?
Hän valitti, että sairaalassa on huonot ruoat. Vaikka hän oli nimeomaan lomakkeeseen ruksinut mitä hän haluaa esimerkiksi aamupalaksi eikä se sitten ollutkaan sitä mitä hän oli ajattellut. Hän mainitsi samaan syssyyn kuitenkin ettei synnytyksen jäljiltä hänellä mikään hyvä ruokahalu ole edes ollut.
Oikeesti?
Eikö riittänyt, että synnytys meni hyvin, sairaalan henkilökunta saattoi lapsesi turvallisesti maailmaan ja piti myös sinusta huolta? Ruoka kannetaan melkein naaman eteen.
Ei, kun oli pakko valittaa vaikka sitten siitä ruoasta ja siitäkin huolimatta, että se ei olisi kuitenkaan maistunut kun eihän sinun tehnyt mieli edes syödä.
Omat eväät voi toki hommata tai vaikka tilata sairaalaan jos ei muu kelpaa.
Viimeinen niitti omalle ymmärrykselleni oli tämä lause:
Hänen synnytyskokemus oli nyt mennyt pieleen.
(Tämän ruoan takia)
Kuinka syvällä se kultalusikka voi olla? Niinkö syvällä, että kärki näkyy jo nielussa?
Vai onko oma lusikkani pudonnut vain matkan varrelle?
Sillä välin kun sinä kenties suunnittelit lapsesi ristiäisiä, minä suunnittelin mieheni kanssa meidän lapsen hautajaisia.
Olisin koska tahansa ollut valmis vaihtamaan oman synnytystarinani sinun kanssasi.
Minulle olisi riittänyt paremmin kuin hyvin, että olisin saanut lapseni elävänä syliini.
Hieman voisi olla enemmän arvostusta elämää kuin myös hoitohenkilökuntaa kohtaan.
-Marjut-
Tykkää / seuraa facebookissa
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Seuraa instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia juttuja.
@m.hartikainen
Reilu kolme vuotta sitten kun olin vasta synnyttänyt kuolleen tyttäremme. Erehdyin avaamaan sanomalehden. Uutisotsikko äidistä joka oli juuri synnyttänyt ensimmäisen lapsensa ja heillä oli kaikki paremmin kuin hyvin. Vai eikö ollutkaan?
Hän valitti, että sairaalassa on huonot ruoat. Vaikka hän oli nimeomaan lomakkeeseen ruksinut mitä hän haluaa esimerkiksi aamupalaksi eikä se sitten ollutkaan sitä mitä hän oli ajattellut. Hän mainitsi samaan syssyyn kuitenkin ettei synnytyksen jäljiltä hänellä mikään hyvä ruokahalu ole edes ollut.
Oikeesti?
Eikö riittänyt, että synnytys meni hyvin, sairaalan henkilökunta saattoi lapsesi turvallisesti maailmaan ja piti myös sinusta huolta? Ruoka kannetaan melkein naaman eteen.
Ei, kun oli pakko valittaa vaikka sitten siitä ruoasta ja siitäkin huolimatta, että se ei olisi kuitenkaan maistunut kun eihän sinun tehnyt mieli edes syödä.
Omat eväät voi toki hommata tai vaikka tilata sairaalaan jos ei muu kelpaa.
Viimeinen niitti omalle ymmärrykselleni oli tämä lause:
Hänen synnytyskokemus oli nyt mennyt pieleen.
(Tämän ruoan takia)
Kuinka syvällä se kultalusikka voi olla? Niinkö syvällä, että kärki näkyy jo nielussa?
Vai onko oma lusikkani pudonnut vain matkan varrelle?
Sillä välin kun sinä kenties suunnittelit lapsesi ristiäisiä, minä suunnittelin mieheni kanssa meidän lapsen hautajaisia.
Olisin koska tahansa ollut valmis vaihtamaan oman synnytystarinani sinun kanssasi.
Minulle olisi riittänyt paremmin kuin hyvin, että olisin saanut lapseni elävänä syliini.
Hieman voisi olla enemmän arvostusta elämää kuin myös hoitohenkilökuntaa kohtaan.
-Marjut-
Tykkää / seuraa facebookissa
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Seuraa instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia juttuja.
@m.hartikainen
Lähetä kommentti