Joulun nurja puoli

Jälleen joulu tekee tuloaan. 

Kovasti pohdittiin missä joulua vietetään. Ollaanko aatto kotona vai käymmekö myös
isovanhempien luona.

Suunnitellaan jouluruokia ja herkkuja. 

Mitähän lapset toivovat tänä jouluna lahjaksi.

Itselläni on karkeasti sanottuna sellainen viha-rakkaus suhde jouluun.

Joulu on ihanaa aikaa, mutta tälläkin juhlalla on se nurja puoli.

Kuinka hienoa olisi jos saisi jouluaattona halata ja suukottaa jokaista lastaan.
Katsoa kuinka he avaavat lahjojaan, leikkivät ja nauttivat joulusta.

Tänäkin jouluna yhden lapsen kohdalla tämän sijaan lasken itsetehdyn havukranssin hänen haudalleen.

Sytytän kynttilän kyynelten kera.

Joulun aikaan korostuu perhe ja lapset. Tällöin myös korostuu se että yksi lapsistamme ei ole fyysisesti täällä.

Muutama ilta sitten aloimme tekemään haudalle havukranssia mieheni kanssa enkä voinut olla itkemättä. Itkin ja paljon kuten joka vuosi näihin aikoihin. Mieheni halasi minua pitkään. Minun ei tarvitse sanoa mitään koska hän tietää miksi itken.

Minulle riittää halaus eikä sanoja tarvita. Mieheni tietää mitä käyn läpi koska käymme sitä läpi yhdessä.

Jälleen mieleni valtaa ajatukset, miksi kenenkään täytyy tehdä tällaista. Miten epäreilua elämä voi olla. Joulu on aikaa kun toisinaan tuntuu todella ahdistavalta. Välillä tuntuu että asiaa oikein hierotaan vasten kasvoja vaikka eihän sitä koskaan unohtaisikaan että oma lapsi on kuollut.
Joulu kuitenkin on perheiden ja lasten juhla-aikaa.


Tarviiko sitä nyt jouluna surra. Ei nyt ole oikea aika ollu surullinen. 
Onhan teillä nuo muut lapset.

Nyt on juuri se aika. Aika surra ja ikävöidä omaa lastaan. Silloin kun siltä tuntuu.
Eikö olisi ennemmin omituista jos näin ei olisi.

Asioita voisi monesti edes yrittää ajatella omalle kohdalleen.

Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi olisitko valmis luopumaan yhdestä?
Vain koska sinulla on useampi niin ei haittaa jos yhdestä luopuisi?
Ajatteletko sinä näin oikeasti?

En uskonutkaan.
Ethän silloin oleta että minäkään luopuisin?

Tiedän että olen onnekas kun minulla on lapsia ja vielä useampikin. Vaikka kuinka rakkaita ovatkin niin ei heistä kukaan voi korvata sitä pientä menetettyä tyttöä joka liian aikaisin meiltä otettiin pois. Koskaan toinen ihminen ei ole korvattavissa toisella.
En vaihtaisi omia lapsiani kehenkään toiseen.

Surusta ja ikävästä huolimatta osaamme myös nauttia joulusta. Joulu on tärkeässä roolissa meidän perheessä ja yksi vuoden suurimmista juhlista.

Yleensä jouluaattona voin jälleen hengittää ja ajatella että vaikka se yksi rakkaimmista ei ole fyysisesti täällä, hän on kuitenkin läsnä meidän perheen jokaisessa hetkessä.

Tänäkin jouluna.


Lumi-Lilja
Rakkaudella sinua kaivaten

-Äiti-




Löydät blogin myös facebookista Tästä

sekä instagramista Tästä