19.4.2017

imetykselle omistettu postaus

Imetys, se paljon puhetta aikaansaava aihe, niin hyvässä kuin pahassa. Aihe joka on pinnalla niin kauan kuin lapsiakin tähän maailmaan syntyy. Aihe joka voi olla sinulle ajankohtainen juuri nyt tai on ollut tai tulee olemaan tai sitten ei koskaan. Yksi maailman luonnollisimmista asioista vielä tänäkin päivänä saattaa aiheuttuu pahennusta kanssaihmisissä. Jakaa mielipiteitä. MIKSI?

JA EI, minä en ole se joka on onnistunut heti kerrasta ja jolle imetys on ollut helppoa ja itsestään selvää. Enkä se joka tulee nyt paasaamaan imetyksestä ihmetellen miksei se muka onnistu. Tissi suuhun vaan. Nyt haluankin kertoa meidän imetyksestä ja sen haasteista. 

Minun imetys..

Minulla on neljä lasta, jokaisesta olen enemmän kuin kiitollinen.

Esikoisen imetys kahdeksan vuotta sitten päättyi jo, kun hän oli 5-viikkoinen. Sen hetkisen lääkitykseni vaikutuksesta imetyksen aikana ei tiedetty tarpeeksi. Viiteen eri paikkaan soitin ja Tays sanoi ettei ehkä haittaa olisi mutta he eivät ota siitä vastuuta. Se riitti syyksi etten halunnut jatkaa imetystä koska en halunnut mahdollisia terveydellisiä haittoja lapselleni ja lääkitys oli aloitettava. 

Kun toinen lapseni syntyi niin imetin häntäkin ja nyt tiedettiin jo että tämä lääkityskään ei ole este. Olin siitä iloinen. Jatkuva itkuisuus ja rintaraivarit saivat kuitenkin epäilemään itseäni. Eikö lapsi saa riittävästä maitoa, eikö maitoa tule ollenkaan. Monta kysymystä ilman tietoa ja oikeaa tukea. Neuvolan neuvo. Korvike oli ratkaisu. Aina lisämaitona koska silloin lapsi sai maidon nopeasti ja oli tyytyväinen. Lopulta se korvike oli ainoa maito ja imetys loppui muutamaan viikkoon. Itkuisuus jatkui...

Ei iho-oireita. Vatsakivut ja itkuisuus vain lisääntyi. Uloste oli muuttunut mustaksi. Ja tiedettiin että vatsa ja suolisto tihkui verta. Saaraalareissuja kertyi. Kuukausien kuluttua selvisi viivästynyt maitoallergia. Tästä alkoi hidas parantuminen...

Kun sain kolmannen lapsen, Enkeli lapsen. Vaikka hän oli terve ja kaiken piti olla hyvin. Hän syntyi hieman ennen laskettua aikaa kohtuun kuolleena. rv 36+2. Silloinkin keho toimi kuin minkä  tahansa synnytyksen jälkeen ja  maito nousi rintoihin. Se oli tuskaa. Missä on se pieni jolle maitoa antaisin. Tässä kohdin imetyksestä viis kunhan vain olisin saanut lapseni pitää, mutta kun lisäksi kehokin reagoi jatkuvasti ja hakee sitä pientä. Tyhjä syli. Olin murtunut. 

Kun raskauduin uudelleen meille riittäisi kunhan saisimme lapsemme elossa. Jatkuvan pelon siivittämänä synnytys käynnistettiin. Meidän neljäs lapsemme syntyi tasan rv 37. 

Tähän voisin nyt laittaa tekstin joka julkaistiin laktivistiäidin sivuilla kun kuopuksemme oli 6kk 💖💝

"Helmi 6kk, myös 6kk täysimetystä takana.

Hän on neljäs lapseni, kahden ensimmäisen lapsen imetys kaatui tietämättömyyteen liian varhain, kolmas lapseni syntyi kuolleena juuri ennen laskettua aikaa. Tämä on ensimmäinen onnistunut imetys.

Minulla ei ollut alkuun mitään "toiveita" imetyksen suhteen. Tärkein oli että sain lapseni elävänä syliini. Kuitenkin halusin yrittää.

Alku oli vaikea. Helmiä elvytettiin lisähapella 20 minuuttia jonka jälkeen pieni siirrettiin lastenosastolle tarkkailuun. Tämä tapahtui muutama minuutti syntymän jälkeen. Itse jäin saliin, menetin paljon verta. Selvisin ja mikä tärkeintä lapseni selvisi.

Ensimmäiset maidot hän sai hoitajilta, luovutettua äidinmaitoa. Itse rupesin "nostattamaan" maitoa pumppaamalla ja otin pienimmätkin tipat vauvalle talteen. Seuraavana päivänä sain vauvan ensimmäistä kertaa rinnalle. Kolmantena päivänä sain vauvan vierihoitoon "omalle osastolleni". Tästä asti ollaan tissitelty.

Matkalla on ollut mutkia kuten muutaman päivän sinivalohoito, suihkutissit, rintaraivarit, maidoton/munaton imetysdieetti. Mahtavaa että onnistuimme ja edelleen jatketaan. Miehelle kiitos korvaamattomasta tuesta sekä Imetyksen tuki ry:n Facebook- tukiryhmän tukiäideille ja muille jäsenille.

Mies muisti onnistuneen imetyksen johdosta kukkasin, suklaalla (munaton/maidoton 😊 ) ja kortilla ❤ Ja Helmi saa maistella ekan kerran kiinteitä 😊"

-Marjut 

Meidän kohdalle onneksi osui ihana kätilö joka aina jaksoi tsempata imetystä ja huolehti että ensimmäiset päivät joku aina lähti pyörätuolilla kärräämään minua vauvani luokse 💓

Tässä ensimmäiset tipat omaa maitoa pumpattuna lapselleni. Jokainen tippa on tärkeä. Tästä se lähtee. Tämän lisäksi on tärkeää olla paljon ihokontaktissa vauvan kanssa ja pitää rinnalla vaikkei vielä maitoa kunnolla heruisi. Tämä juuri auttaa ja edistää maidon nousua.

Kohonneet bilirubiini arvot johtivat sinivalohoitoon. Tämän vuoksi aloin pumppaamaan maidon jonka annoin sitten pullosta. Koska vauvan pitää saada riittävästä ruokaa jotta kuona-aineet poistuvat kehosta ja näin halusin varmistaa asian ja voin seurata kuinka paljon hän syö.

Tässä olemme kotona. Saimme sinivalolaitteiston kotiin. Olimme olleet sairaalassa siihen mennessä kuusi päivää. Kotona yksi yö ja yksi päivä riittivät laskemaan arvot. Kävimme siis labrassa verikokein seuraamassa tilannetta.

Myöhemmin...

n.4 viikonikäisellä vauvalla huomasin samoja oireita mitä oli ollut ensimmäisellä tytöllä. Johtuen maitoallergiasta. Nykyään (2015) ei suositella pidettävän imetysdiettiä vaan pitäisi siedättää vauvaa äidinmaidon kautta. Mutta tähän en todellakaan suostunut. Kun näkee kuinka kipeäksi se saa lapsen niin miksi niin tekesin. Pitäisikö pahentaa tilannetta että oltaisiin siinä vaiheessa että vatsa on hänelläkin niin ärtynyt että vuotaa verta. Myös maitoaltistusta suositeltiin siten että antaisin viikon ajan korviketta nousevin annoksin. MIKSI ihmeessä jos kerran imetän. Se olisi voinut myös pilata hyvin alkaneen imetyksen. En suostunut. Ei ole iso vaiva syödä itse maidotonta ja munatonta ruokaa. Nykyään on hyvin saatavilla korvaavia tuotteita. Lehmänmaito ei ole elinehto. Viimeisenä vedottiin siihen että mitä jos vauva menee hoitoon tai tapahtuu jotain enkä pääse imettämään. NOH, vauva ei ole menossa hoitoon ja jos jotain tapahtuisi niin etten voi imettää ja kaupan korviketta ei voi antaa. Niin tähän löytyy ratkaisu. Siinä tapauksessa menisin apteekkiin ostamaan "maidonkorvike jauhetta" jossa on osittain pilkottu maitoproteiini ja näin ollen ei aiheuta allergiaa tai vaivaa. Tätä käytti myös ensimmäinen tyttömme joka oli maitoallerginen.




Tähän laitan sitten toisen Laktivistiäidin julkaisun meidän imetyksestä kun kuopus oli 1v 3kk 💓

"Hei, meidän kuopus on nyt 1,3 vuotta. Vaikeuksista huolimatta
onnistuimme 6kk täysimetyksessä ja onnistuneet jatkamaan tähän
päiväänkin asti.

Imetys jatkuu edelleen lapsentahtisesti. Tämä on
ensimmäinen pitempään onnistunut imetys. Jokainen imetyskerta on
hyväksi ja jokaisesta maitotipasta saa olla ylpeä.

On erilaisia elämäntilanteita tai muita tekijöitä jolloin imetys ei välttämättä ole mahdollista. Näin myös ollut omalla kohdalla esikoisen kanssa.

Paljon olen kuullut tarinoita miten ja missä pitäisi imettää, siitä että minkä ikäistä ei enää tarvitse imettää. On kauhisteltu ja on ihasteltu.

Imetys on jokaisen äidin ja lapsen oma asia. Meille imetys on tärkeää, meille molemmille. Se ei ole pelkästään ravintoa vaan myös läheisyyttää, turvaa ja lohtua. Me päätämme mikä on meille parasta ❤

Ja jokaisen pitäisi voida tehdä päätös imetyksestä ilman muiden arvostelua.

Maalasin imetysaiheisen teoksen jonka avulla tahdon myös lisätä omalta osaltani imetysmyönteisyyttä ja sen luonnollisuutta."

-Art LilyKristin, Äiti
neljälle lapselle <3


Ja sitten tähän päivään...

Hän on nyt 1v 7kk ja kyllä, edelleen tissitellään lapsentahtisesti. Myös yöllä.
Nukumme perhepedissä joten en välttämättä aina edes herää kun hän rinnalle kömpii. Tämä sopii meille hyvin. Vaikka viimeksi tänään olen saanut kuulla ettei yli 6kk ikäistä tarvitse enää imettää yöllä. Näin siis miehelleni oltiin sanottu. Ja olisi hyvä aloittaa unikoulu. Imetys on meille tärkeää edelleen. Molemmille. Imetys on muutakin kuin ravintoa, se on turvaa, lohtua ja läheisyyttä. Me itse päätämme mikä on meille parasta. Meillä jokaisella on tähän oikeus, ilman muiden mielipiteitä tai arvostelua.

Ja olipa imetys minkä mittainen matka tahansa, ole ylpeä itsestäsi ja saavutuksestasi.
Niin minäkin olen, näistä jokaisesta.
Ja ennen kaikkea luota itseesi ja lapseesi.

Tähän loppuun kuva maalauksesta jonka sain valmiiksi hieman ennen pääsiäistä.

Laitan sen myös pian fb sivulleni:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

sekä

instagram:
m.hartikainen

-EnsiHetket-

-Marjut-